Kun lähdetään puhumaan armolahjoista, on syytä ensin perehtyä hieman asian perusteisiin eikä lähteä suoraan esittelemään erilaisia armolahjoja. On siis pidettävän kirkkaana mielessä, 1) Kuka antaa armolahjoja 2) Mitä tarkoitusta varten armolahjoja annetaan ja 3) Kenelle armolahjat kuuluvat.
Koko meidän elämämme on kolmiyhteisen Jumalan lahjaa. On Isän lahja, Pojan lahja ja Pyhän Hengen lahja. Elämän voi sanoa olevan ennen kaikkea Isän lahja, sillä Isä on elämän luoja ja ylläpitäjä. Kaikki elämä on lahjaa eikä muuta vaihtoehtoa ole. Mutta ylpeyden synnin tähden ajatus lahjasta on ihmiselle vastenmielinen. Ihminen mielellään ajattelee elämäänsä omana saavutuksenaan, omana ansionaan
Pojan lahja on anteeksiantamus. Ristillä koko maailma sovitettiin ja lunastettiin ja tämä on tapahtunut tosiasia. Tätä Pojan lahjaa Jeesus käski jakamaan kastamalla ja opettamalla kaikkia kansoja hänen nimessään. Armonvälineillään, nimittäin sanallaan ja sakramenteillaan Jumala jakaa Jeesuksen ristillä hankkimaa lahjaa ihmisille. Nimenomaan armonvälineisiin on Jumala Raamatussa luvannut lupaukset läsnäolostaan.
Pyhän Hengen lahja liittyy kiinteästi Pojan lahjaan. Kaikki Jumalan lahjat ovat todellakin lahjoja eikä niitä voi ostaa tai ansaita. Jumala on luvannut antaa Pyhän Hengen lahja kaikille pyytäville (Luuk:11:13). Pyhä Henki mm. kirkastaa Kristusta. Pyhä Henki on rakkauden Henki ja vaikuttaa Hengen hedelmää, jota on Paavalin mukaan (Gal. 5:22) rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Jumala ei niinkään tarvitse Hengen hedelmää, vaan erityisesti lähimmäisemme ja me itse.
Jumalan lahjat ovat itsessään hyviä asioita. Pahuutensa tähden ihminen voi kuitenkin käyttää niitä väärin. Uskontoon ja hurskauteen verhottu ylpeys on vielä salakavalampaa kuin maallisen elämän keskellä esiintyvä ylpeys. Kun ihmiset muistelevat Jeesuksen opettaneen "Te siis tunnette heidät heidän hedelmistään." (Matt 7:20), voi tulla ensinnäkin mieleen Paavalin mainitsemat Hengen hedelmät. Sitten voi ajatella esim. puhujasta "Tuo puhuja hymyilee kauniisti ja näyttää lempeältä ja ystävälliseltä ja saa aikaan mukavan ilmapiirin tänne kokokseen". Tämän täytyy olla oikeaa opetusta. Vaarana kuitenkin tässä on, että kiinnitetään huomiota enemmän tunnelmaan kuin opetuksen sisältöön. Miellyttävä käytös ei kuitenkaan suinkaan takaa raamatullista opetusta. Hengellistä tilaisuutta ja puhetta ei tulisi arvioida sen mukaan, onko tunnelma tilaisuudessa miellyttävä ja tapahtuiko ihmeitä, vaan sen mukaan, mitä siellä opetetaan.
Ihminen on usein hyvin kiinnostunut ihmeistä ja merkeistä ja vaatii niitä uskon ehtona. Ylihengellisyys eli tietynlainen yltiökarismaattisuus erottaa usein ns. ihmelahjat (mm. kielilläpuhuminen, kielten selittäminen, profetoiminen, sairaiden parantaminen) muista armolahjoista ja pitää näitä lahjoja muita tärkeämpinä. Esim. kielillä puhumisesta voidaan tehdä välinen, jolla ihminen voi osoittaa kuuluvansa "paremman luokan", "Pyhän Hengen kasteen saaneiden" kristittyjen joukkoon. Kummallisimpia lienevät ns. nauruherätyksen kokoukset, joissa nauretaan hysteerisesti, täristään, vapistaan ja karjutaan leijonan tavoin. Vetovoima lienee niiden eksoottisuudessa. Ihmisen uskonnollisuus haluaa aina vain lisää mitä kummallisempia ilmiöitä. Hengessäoksentamistakin kuulemma jo esiintyy joissain piireissä. Mutta ei Raamatussa puhuta mitään tällaisista ilmiöistä seurakunnan rakentumiseksi.
Pyhä Henki jakaa armolahjat seurakunnan rakentamiseksi (1. Kor 14:12). Armolahjat on tarkoitettu avuksi Pyhän Hengen tehtävän suorittamiseen, joka on ennen kaikkea Kristuksen kirkastaminen. Armolahjojen tarkoitus on olla apuna evankeliumin työssä, seurakunnan rakentamisessa ja lähimmäisen rakastamisessa. Armolahjat ovat ikään kuin työkaluja. Ilman työkaluja esim. talon rakentaminen on hankalaa. Mutta ei silti rakennusmiehelle tai talon omistajalle tule mielenkään alkaa palvoa vasaraa, kivestä tai porakonetta. Samoin armolahjoja ei tule jumaloida, vaan käyttää. Väitän, että kaikilla kristityillä on jotain armolahjoja, mutta kaikki eivät vain tiedä, mitä lahjoja heillä on tai eivät ole hoksanneet, että heidän lahjansa ovat armolahjoja!
Armolahjoja saa pyytää ja rukoilla, siihenhän Paavalikin kehoitti. Mutta samalla on suostuttava, siihen, mitä Jumala haluaa kullekin antaa. Paavalin luettelemat armolahjat voidaan jakaa toisaalta ihmeenomaisiin (mm. kielilläpuhuminen, kielten selittäminen, profetoiminen, parantamisen lahjat, tiedon sanat) ja toisaalta luonnollisiin taipumuksiin liittyviin. Monesti ihminen mieluummin näkee kuin uskoo. Siksi ihmelahjat tuntuvat kiehtovilta, ne kun näkyvät ja kuuluvat ja muutkin ne huomaavat. Armolahjojen tavoitteleminen ei aina ole merkki vahvasta uskosta, vaan pikemminkin halusta päteä hengellisesti.
Paavali muistutti siitä, että armolahjojen tulee rakentaa koko seurakuntaa. Jo tuolloin nimittäin jotkut käyttivät armolahjojaan lähinnä siihen, että he pullistelivat niillä ja osoittivat niillä hengellistä ylivertaisuuttaan, "voitelua" tms. Armolahjojen käytön edellytyksenä on rakkaus. Luultavasti siksi Paavali sijoittaa armolahjaopetuksena keskelle rakkauden ylistyksen (1. Kor 13. luku). Esimerkiksi kielilläpuhumisesta voi tulla hengellisen pullistelun ja itsetehostuksen väline, jos sitä käytetään itsekkäästi, ilman toisten huomioon ottamista ja rakkautta. Samaa pätee mm. profetioihin.
Raamatussa on erilaisia armolahjaluetteloita:
Room. 12:6-8: Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
1.Kor. 12:4-11: Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.
1. Kor 12:28-30: Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta?
Ef. 4:10-12: Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.
1.Piet. 4:10-11: Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.
Tällaiset listat eivät ole kaikenkattavia, vaan pikemminkin esimerkkejä erilaisista armolahjoista. Listathan ovat erilaisiakin ja on ilmeistä, että on olemassa muitakin armolahjoja.
Armolahjoja on usein vaikea erottaa luonnonlahjoista ja se voi mahdotonta. Toisaalta joka on usein tarpeetontakin. Ajattelen itse, että armolahja on usein ns. luonnonlahja, joka on Herran käytössä. Esim. musikaalisuus on luonnonlahja, mutta käytettäessä sitä evankeliumin julistamiseen, voidaan puhua armolahjasta.
Seuraavassa "esiteltynä" Raamatussa mainittuja armolahjoja.
Kaikkien edellä mainittujen armolahjojen lisäksi on muistettava suurin armolahja, joka lisäksi on kaikilla uskovilla kristityillä, nimittäin iankaikkinen elämä. Room. 6:23: "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Kiitokset Jari Kekäleelle, jonka kirjasta "Pyhän Hengen tie" (Perussanoma 1997) olen lainannut ajatuksia. Lähteenä myös: Wille Riekkinen ja Kari Kuula: Paavalin jalanjäljissä. Kirjapaja 2002.
Jos lukemasi on auttanut sinua tai herättänyt ajatuksia, olisin ilahtunut, jos lähetät minulle sähköpostia.
