Ilmestyskirja nyt -mitä Raamattu puhuu viimeisistä tapahtumista

Alavalikkoon Päävalikkoon
Best viewed with Jesusraamattu
Tämä sivu päivitetty:

Viimeisistä tapahtumista on kristityilläkin keskenään kovin erilaisia näkemyksiä. Syitä on monia. Ensinnäkin Raamatun oma opetus asiasta ei kaikkein selkeimpiä. Toiseksi on olemassa lopunaikoja koskevaa kirjallisuutta, jossa kirjoittajen oma mielikuvitus saa vallan ja päädytään hurmahenkisiin, fanaattisiin ennustuksiin maailman kohtalosta. Kolmanneksi, Suomen luterilainen kansankirkko on laiminlyönyt eskatologian (=oppi lopunajoista) opetuksen ja eskatologisen julistuksen.

Mutta miksi kirkko (Antti Laadon mukaan) vaikenee lopunajoista?

Ensinnäkin kirkko on raamattukriisissä. Liberaaliteologia on nakertanut luottamusta Raamattuun Jumalan sanana. Liberaaliteologian mukaan esim. Ilmestyskirja nähdään vain Domitianuksen vainojen aikaisena taistelukirjoituksena, eikä uskota Raamatussa olevan ilmoitusta siitä, mitä lopunaikoina maailmassa tulee tapahtumaan.

Toiseksi lopunaikojen sanoma sopii huonosti kansankirkon nykytilanteeseen. Raamatun eskatologiassa keskeinen teema on lopunaikoina vallitseva laittomuus ja antikristillinen mieliala. Tällaisen sanoman ylläpitäminen on vaikeaa kansankirkossa, jonka pyrkii miellyttämään ihmisiä heidän omilla ehdoillaan. Kirkko tahtoo olla koko kansan kirkko, ja siksi sen on vaikea pitää esillä sellaista julistusta, jossa Raamatun sana tuomitsee monet sen jäsenet. Esimerkiksi 2 Tim. 3:1-5 kaltainen julistus kirkossa johtaisi kovaan kirkon jäsenten eettisen ja moraalisen elämän kritiikkiin. Vapaat suunnat ovatkin menestyksellisesti tulkinneet tällaisia Raamatun kohtia todistaakseen herätyksen tilassa oleville ihmisille, ettei kansankirkosta löydy todellista kristillisyyttä. Lisäksi apokalyptinen julistus kukoistaa parhaiten ahdistuksen ja vainojen aikana. Mutta kansankirkko nautti tällä hetkellä hyvää asemaa yhteiskunnassa.

Kolmanneksi eskatologia ajatellaan sellaiseksi asiaksi, jota tavallinen ihminen ei kestäisi tietää. Puheet helvetistä, vitsauksista jne. ovat muka muutenkin ahdistusten runtelemille ihmisille liian kova pala nieltäväksi: Tämähän on raakaa! Kuinka Jumala voi kostaa ihmisille heittämällä monet kadotukseen jne.

Neljänneksi luullaan, että Martti Luther ei pitänyt ilmestyskirjaa tärkeänä tai peräti hylkäsi sen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa muuten kuin Lutherin varhaisten toimintavuosien suhteen.

Seuraavassa esitän oman raamatuntulkintani, kronologisessa järjestyksessä. Aloitamme kuitenkin tarkastelemalla ihmisen kuoleman jälkeistä tilaa.

Ennen kuin luet eteenpäin, huomautan, että allaoleva saattaa olla väärää Raamatun tulkintaa, sillä minä en edes mikään teologi ja teologitkin ovat näistä asioista kovin eri mieltä. Lisäksi olen itsekin muuttanut käsityksiäni ja tämän sivun sisältöäkin useita kertoja. Älä siis usko mitään kirjoittamaani suoralta kädeltä, vaan koettele se Raamatulla. Lisäksi on syytä huomata, että nämä asiat eivät ole mitään pelastuskysymyksiä.

Kuoleman syy

Raamattu ei tunne mitään muuta kuoleman syytä kuin ihmisen synnin (1. Moos. 2:17 - 3:17; Room. 5:12; 6:23). Kuolema koskee kaikkia ihmisiä, koska kaikissa on kuoleman syy, synti (Room. 5:12). Perkele on kuoleman aiheuttaja (Joh. 8:44: »murhaaja») sikäli, että hän vietteli ihmiset syntiin. Aadamiakin, ensimmäistä ihmistä, sanotaan nimenomaan kuoleman aiheuttajaksi (Room. 5:15), koska Aadamin synti "periytyy" kaikkiin ihmisiin.

Ihmisen kuoleman jälkeinen tila

Raamatussa on melko vähän kohtia, jotka käsittelevät kuoleman jälkeistä olotilaa ennen ylösnuosemusta. Vanhan testamenin mukaan kaikkien kuolleiden olinpaikka on välitila, tuonela (kalmisto) (hepr. sheol, kreik. haades). Se on kaikkien kuolleiden olinpaikka. Sekä uskossa kuolleet että jumalattomat ovat tuonelassa ennen ylösnousemusta (Hoos 13:14, Ps. 49:15,16). Tuonela tarkoittaa itse asiassa samaa kuin kuolema ja kuoleman valtakunta (2. Sam. 22:6, Ps. 6:6, Jes. 38:10). Ilmeisesti Jeesuksen voitto kuolemasta ja lunastustyö muutti jotakin, sillä Uuden testamentin perusteella välitilaa näyttää olevan kahta eri laatua. Jeesus lupasi: (Joh 11:26) "Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin". Epäuskoisten hengistä sanotaan, että ne ovat vankeudessa, eli rangaistuksen paikassa. 1 Piet. 3:19-20: "Ja niin hän [Jeesus] myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa...". Uskovien hengistä taasen sanotaan, että ne ovat Jumalan käsissä. Ap.t. 7:58: "Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: 'Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.'" Luuk 23:46: "Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: 'Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni'". Uskovista sanotaan myös, että saavat olla Kristuksen luona. Fil 1:23: "Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta". Uskovana kuolevista sanotaan myös, että he saavat olla Kristuksen kanssa paratiisissa: Luuk. 23:43: "Jeesus vastasi: 'Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.'" Jo paratiisi on Kristuksen läheisyyttä, vaikka se ei olekaan vielä taivas. Sen verran siis tiedämme täältä erinneitten uskovien tilasta, että ne nauttivat autuaallista Jumalan yhteyttä, vaikkakaan emme tarkemmin tiedä, millä tavalla.

Kreikkalaisen filosofian, mm. filosofi Platonin vaikutuksesta ajatus ihmisen jakamisesta kahteen osaan, ruumiseen ja sieluun sekä oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta pääsi tunkeutumaan juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Raamattu ei selvästi tätä kaksijakoisuutta puolla. Raamatussa mainitaan kylläkin kolmijakoisuus "säilyköön teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomina" (1. Tess. 5:23). Toisaalta on todettava, että ihminen ei ole jaettavissa. Kolmijakoinen ihmiskäsitys on ymmärrettävä niiden tehtävien näkökulmasta. Ruumis on fyysinen olemuksemme, sielu käsittää älyllisen toimintamme, tietoisuuden, luonteemme ja tunteemme. Henki on se osa, joka kokee Jumalan todellisuuden. On oikeastaan väärin sanoa, että ihmisellä on ruumis, sielu ja henki. Oikeampaa on sanoa, että ihminen on ruumis, sielu ja henki. 1. Moos 2:7 sanoo: "Ihmisestä tuli elävä sielu". Ihmiseen ei siis tullut elävää sielua, vaan ihmisestä tuli elävä sielu. Sielu tarkoittaa siis myös koko ihmistä, elävää olentoa. Henki saa aikaan elämän, ja niin ihmisestä tulee elävä sielu. Kuolemassa sielu eli koko ihminen palaa maan tomuun, mutta kuitenkin siis toisaalta henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.


Maailman luominen ja vanhan liiton aika

Maailman luominen on tapahtumista ensimmäinen. (1 Moos.) Sitä seurasi syntiinlankeemus, vedenpaisumus ja vanha liitto.

Jeesuksen aika ja sen jälkeinen uusi liitto

Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen n. vuonna 30 päättyi vanha liitto ja alkoi uuden liiton, seurakunnan, aika. Jeesuksen kuolemaan liittyi vanhan liiton pyhien ylösnousemus (Matt 27:52)

Ahdistuksen aika

Ahdistuksen aika tarkoittaa uuden liiton loppuosaa ennen Jeesuksen paruusiaa eli paluuta. Ennen Jeesuksen paluuta kristityt joutuvat vainottaviksi ja suuren ahdistukseen (Matt 24:9-10, Mark. 13:9-13, Luuk. 21:12-19, Hepr. 10:32-39, 1 Tess. 3:4, 2 Tess. 1:3-10, 1 Piet 4:12-19, Ilm. 12-13 jne). Samaan aikaan maailma elää luopumuksen aikaa, jolloin Jumalan käskyt rikotaan huolettomasti (Matt. 24:12, 2 Tess. 2:7-10, 2 Tim. 3:1-5, Ilm. 13 jne). Tämä elämäntyyli valmistaa tietä Antikristukselle (2 Tess. 2, Ilm. 13, Matt. 24:4-5,11,23-27, Mark. 13:5-6, Luuk. 21:8). Vielä viimeisille ajoille tyypillisiä ovat luonnonkatastrofit, sodat ja riidat (Matt. 24, Mark. 13, Luuk. 21, Ilmestyskirjat vitsaukset). Ahdistukseen aikaa siis kuvaavat mm. Ilmestyskirjan sinetit (Ilm. 6), torvet (Ilm. 8-9, 11:15-19) ja maljat (Ilm. 16). Sinetit, torvet ja maljat eivät kuvaa keskenään peräkkäisiä tapahtumia, vaan päällekkäisiä. Ne kuvaavat mm. suuria luonnonkatastrofeja. Ahdistuksen ajan alkupuoliskoa sanotaan synnytystuskien aluksi (Matt 24:8) ja loppuosaa suureksi ahdinnoksi (Matt 24:15-21).

Nyt tulee "hurmahenkistä" tekstiä, johon on syytä suhtautua suurella varauksella. Pidän itse mahdollisena, että elämme nyt ahdistuksen aikaa, sen alkuosaa. Kolmanteen torvesta sanotaan (Ilm. 8:10-11): "Taivaalta putosi tähti nimeltä Koiruoho. Monet ihmiset kuolivat vedestä, koska se oli tullut myrkylliseksi." Koiruoho on Ukrainan kielellä Tsernobylnik, eli tämä sopii Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudeksi. Neljännestä maljasta sanotaan (Ilm. 16:8-9): "Aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan." Tämä sopii olemaan kasvihuoneilmiö ja otsonikato.

Ahdistuksen ajan alkupuolelle liittynee myös Antikristuksen nousu (2. Tess 2:3-4) ja mahdollisesti Euroopan Unioni, johon sopivat raamatunkohdat : "Valtakunnat liittyvät toisiinsa aviositein, mutta eivät yhdisty" (Dan 2:40-43). Tällä neljännellä valtakunnalla on 10 sarvea (sarvi tarkoittaa voimaa/hallitsijaa) (Dan 7:23-24). Ilmestyskirjan ensimmäisellä pedolla (Ilm. 13:1) on myös 10 sarvea. Pedon nimen lukuarvo on 666 (Ilm. 13:18). Esimerkiksi roomalais-katolisen kirkon paavi käyttää itsestään nimityksiä "VICARIVS FILII DEI" (jumalan pojan sijainen) ja "LATINVS REX SACERDOS" (latinalainen pappikuningas) . Kun lasketaan näistä lukuarvo roomalaisten numeroiden mukaan (I=1, V=5, X=10, L=50, C=500, D=500), saadaan tavallisella yhteenlaskulla kummastakin tulokseksi 666. Mikä on EU:n valtauskonto? Roomalais-katolisuus. Myös pankki- ja luottokorttien aikakausi voi antaa aavistuksen siitä mistä pedon merkissä on kysymys. Ilm. 13:17 sanoo, että vain se, joka on ottanut pedon merkin otsaansa tai käteensä voi ostaa ja myydä. Pedon merkki on kuitenkin enemmän kuin pankkikortti. Siihen on sidottu kuuliaisuus petoa kohtaan. Jos joskus pankki- tai liike-elämän palveluihin sidotaan kuuliaisuus jotakin henkilöä tai ideologiaa kohtaan, silloin on kristityn sanouduttava siitä irti. Sillä jokainen joka pedon merkin ottaa, sitoutuu pedon omaksija kieltää Kristuksen. Ilmestyskirjassa (Ilm. 12:1) mainitaan myös EU:n symboli "Nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä 12 tähteä". EU:n lipussa on juuri 12 tähteä seppeleen muotoisesti (ympyränä). Jalkojen alla oleva kuu saattaa tarkoittaa Islamia, jonka symboli kuu tunnetusti on.

Ahdistuksen ajan loppupuolelle liittyvät sinetit ja torvet 5-6 ja maljat 5-7. 6. pasuunaan liittyy ns. 1. Googin sota (Hes. 38-39, Ilm. 9: 13-15), jolloin Israelia ympäröivät kansat hyökkäävät Israeliin, mutta sitä ei kukisteta. Hes. 38 mainituista paikannimistä: Persia=Iran, Nubia=Egypti ja Putin=Libya. Gomer on Armenian lähellä, Magog Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä Turkin, Armenian, Azerbaidzanin, Georgian ja Venäjän eteläkärjen alueella. Mesek, Tubal ja Togarma ovat itä-Turkin alueella. Antikristuksen nousuun liittyy suuri luopumus (2. Tess 2:3-4, 1. Tim 4:1, 2. Tim 3:1-5).

Jeesuksen toinen tulemus

Vaikka Kristuksen näkyvä toinen tulemus on varma, on kuitenkin sen ajankohta, Kristuksen sanan mukaan salattu (Matt. 24:36; Mark. 13:32). Turhaan ihmiset siis esittävät siitä laskelmia. Kuitenkin on ihmisten tarkkailtava Kristuksen tulemuksen merkkejä, joita Raamattu kertoo olevan paljon (Matt. 24; Luuk. 21; 2. Tess. 2). Näitä merkkejä ovat poikkeukselliset olot kansojen elämässä (sodat, kulkutaudit, kalliit ajat, kristilliseen kirkkoon kohdistuva viha jne.), luonnon piirissä (maanjäristykset, tulvat, häiriöt tähtitaivaalla jne.) ja erityisesti kirkossa (väärät opettajat, luopuminen evankeliumista, Antikristuksen esiintyminen (tuon, joka tekeytyy kirkossa jumalaksi ja viettelee Kristuksen nimissä valheellisin voimateoin, merkein ja ihmein luopumaan Kristuksesta)). Kristus selittää väärien opettajien esiintymisen kirkossa olevan aivan erityisesti maailman lopun merkki.

Ahdistuksen ajan lopussa on kuninkaiden kokoontuminen Harmageddoniin (Ilm. 16:16). Sen jälkeen puhalletaan viimeinen eli 7. pasuuna (1 Tess 4:16, Ilm. 11:15 ja 1. Kor 15:52) Heti tässä yhteydessä Jeesus tulee takaisin (Matt 24:30-31, Sak. 14, 1. Tess 4:16). Tapahtuu uskossa kuolleiden ylösnousemus eli ensimmäinen ylösnousemus (1 Tess 4:16, Ilm. 20:6, 1.Kor. 15:22-23, 2.Kor. 4:14) ja sen jälkeen elossa olevien uskovien eli seurakunnan ylöstempaus (1 Tess 4:17, Ilm. 7:9-14, Matt 24:40-42). Samalla temmataan taivaaseen 144000 (tämä luku voi olla vertauskuvallinen) messiaanista juutalaista (Ilm. 7:4). Ylösnousemuksessa herätetään koko ihminen. Ylösnousemuksesta osalliset "luodaan uudestaan" uudenlaiseen (katoamattomaan, hengelliseen) ruumiiseen (1 Kor 15:42-44), samoin ylöstemmattavat muuttuvat olemukseltaan (1. Kor 15:52, Fil. 3:20-21) ylösnousemusruumiin kaltaisiksi. Ylösnousseet menevät ylöstemmattujen kanssa Jeesuksen kanssa taivaaseen. Siellä ihmiset ovat "kuin enkelit taivaassa" (Matt 22:30).

Tuhatvuotinen valtakunta taivaassa

Viimeisen maljan (Ilm. 16:17-21) (samanaikaisesti viimeisen pasuunan kanssa) ja samalla Jeesuksen takaisintulon yhteydessä peto ja väärä profetta otetaan kiinni, sekä ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin ja jotka olivat sen kuvaa kumartaneet. Nämä heitetään tuliseen. Loputkin maan päälle jääneet ihmiset saavat surmansa. (Ilm. 19:20-21). Saatana sidotaan tuhanneksi vuodeksi (Ilm. 20:2-3). Maa on jälleen autio ja tyhjä (Jer 25:33-, 4:23-27). Pelastetut ovat taivaassa Jumalan kanssa tuhatvuotisen valtakunnan ajan. Sitten tuhatvuotisen valtakunnan lopulla uusi Jerusalem heidän kanssaan laskeutuu alas taivaasta (Ilm.21:2). Samalla seuraa toinen eli ns. tuomion ylösnousemus eli yleinen eli pelastumattomien ylösnousemus (Matt 10:28, Mal. 4:1, Ilm. 20:5), ja myös Saatana päästetään vankilastaan (Ilm. 20:7). Saatana kerää joukkoihinsa juuri kuolleista herätetyt jumalattomat. He havaitsevat taivaasta laskeutuneen uuden Jerusalemin (pyhien leiri ja rakastettu kaupunki) ja hyökkäävät sitä vastaan (ns. toinen Googin sota, Ilm. 20:8-9). Mutta taivaasta iskee tuli, ja tuhoaa hyökkääjät (Ilm. 20:9). Saatana heitetään pedon ja väärän profeetan seuraksi tulijärveen (Ilm. 20:10).

Viimeinen tuomio

lieskaSeuraa viimeinen tuomio (Ilm. 20:12, Matt 25:31-46). Tuomion perusteeksi Raamattu mainitsee ihmisten teot (2. Kor. 5:10; Matt. 25:35 - 12:36). Vanhurskaat tuomitaan kuitenkin vain hyvien tekojensa perusteella, koska nämä teot ovat todisteita heidän uskostaan Kristukseen. Uskovien pahoja tekoja ei siis viimeisenä päivänäkään enää vedetä päivänvaloon, koska ne vanhurskautuksessa on heitetty meren syvyyteen (Miika 7:19) eli annettu anteeksi. Tämä ilmenee juuri kohdasta Matt. 25:34 - 40, missä Kristuksen oikealle puolelle asetettuja tuomittaessa mainitaan vain hyviä, mutta ei minkäänlaisia pahoja tekoja. Kun Raamattu sanoo, etteivät uskovat tule tuomittaviksi (Joh. 3:18; 5:24), on se evankeliumin sana, joka koskee heitä sikäli kuin he ovat kristittyjä. Koska uskovien synnit ovat anteeksiannetut, ei heidän kohdallaan tuomion perusteena ole laki, vaan evankeliumi, eli heitä ei ollenkaan tuomita (Matt. 25:35 - 40).

Kuolema ja Tuonelakin heitetään tuliseen järveen. Samoin niiden kohtalona, joiden nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, on tulijärvi (Ilm. 20:14).

Iankaikkinen kadotus

Helvetti (kreik. gehenna) on lopullisen hävityksen vertauskuva. Tämä tulijärvi on minuun arvioni mukaan vertauskuvallista puhetta eikä aineellinen paikka. Kysymyksestä, onko helvetin tuli käsitettävä aineelliseksi vai aineettomaksi, luterilaiset teologit puhuvat varsin pidättyväisesti. Gehenna-nimi tulee heprealaisesta ilmaisusta gehinnom, joka tarkoittaa Hinnomin laaksoa Jerusalemin yläpuolella. Paikalla oli synkkä menneisyys (lapsiuhrit Molokille, 2. Aik. 28:3, 33:6), minkä takia sitä tahallisesti käytettiin kaatopaikkanakin. Paikka sopi havainnollistamaan ikuista eroa Jumalasta.

Samoin kuin taivas tarkoittaa Jumalan läheisyyttä, tarkoittaa vastaavasti helvetti (gehenna) eli kadotus eroa Jumalasta. Kadotuksessa olennaisinta on joutuminen iankaikkisesti eroon Jumalasta. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen, eli viettämään olemassaoloaan Jumalan yhteydessä. Sen tähden samoin kuin eläminen Jumalan yhteydessä on ihmisten suurin ilo ja autuus, (Matt. 17:4), samoin on siitä, että ihminen sysätään pois Jumalan kasvojen edestä, seurauksena mitä suurin ruumiin ja sielun tuska. Helvettiin joutumisen seuraukset ovat ikuisia, eikä itse prosessi ilmiesesti kestäkään ikuisesti, mutta seuraukset ovat kuitenkin pysyviä ja ikuisia: ikuinen ero Jumalan yhteydestä. Voi olla niinkin, että Jumalan tarkoituksena ei välttämättä olekaan jumalattomien hengissä pitäminen helvetin vaivoissa ikuisesti, vaan saatanan ja hänen joukkojensa tuhoaminen. (Room. 16:20, Hepr. 2:14). Ajattelen itse, että helvetti tarkoittaa iankaikkista kuolemaa, eli iankaikkista joutumista Jumalan ulkopuolelle. Jumalahan on Elämä. Taivaassa, eli Jumalan yhteydessä on iankaikkinen elämä. Iankaikkisen elämän vastakohta ei ole iankaikkinen elämä helvetissä, vaan luonnollisesti iankaikkinen kuolema. Olenkin taipuvainen ajattelemaan ettei helvettiin joutuneita kiduteta siellä ikuisesti, sillä hehän ovat kuolleita. Eikä kuollut tunne mitään kidutusta tms.

Iankaikkinen autuus (iankaikkinen elämä), iäisyys

Kristillistä oppia iankaikkisesta autuudesta ei pidä sekoittaa pakanalliseen oppiin sielun kuolemattomuudesta. Jumala siis luo uuden taivaan sekä uuden maan (Uusi Jerusalem) (Ilm. 21:1-2), joka laskeutuu taivaasta ja jossa pelastetut asuvat Jumalan kanssa. Lopullinen uusi Jerusalem ei välttämättä ole aineellinen. Jumala pyyhkii ihmisten silmistä joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa. (Ilm. 21:4). Iankaikkinen autuus on olemukseltaan Jumalan katselemista. Tässä elämässä uskovat oppivat tuntemaan Jumalan vain hänen sanastaan, siis kuvasta, mutta silloin Jumala antaa autuaiden oppia tuntemaan hänet ilman kuvaa tai verhoa, kasvoista kasvoihin, välittömästi. Raamattu kuvaa iankaikkista autuutta täydelliseksi vapautuneisuudeksi kaikesta pahasta (2. Tim. 4:18; Ilm. 7:16 - 17; 21:4) ja täyttymiseksi sanomattomalla ilolla (1. Piet. 1:8; Ps. 16:11; vrt. Joh. 17:24). Autuudessa ei ole ajateltava olevan eri asteita, koska kaikki autuaat ovat täydellisesti autuaita, toisin sanoen jokainen autuaista saa Jumalan katselemisesta omakohtaisen täydellisen nautinnon. Autuaitten taivaan paikallista sijaintia ei pidä yrittää määritellä sen paremmin kuin helvetinkään.

Jeesus tulee! Oletko valmis?

Aamen, tule Herra Jeesus!

"MUTTA MINÄ TIEDÄN LUNASTAJANI ELÄVÄN, JA VIIMEISENÄ HÄN ON SEISOVA MULTIEN PÄÄLLÄ." (Job.19:25)

Kirjallisuutta:
Antti Laato: Kun nämä alkavat tapahtua (Sley-kirjat 1991)
Raimo Mäkelä: Ilmestyskirja nyt (Perussanoma 1993)
Osmo Tiililä: Viimeiset tapahtumat
William Aittala: Tavoitteena kuolemattomuus (Kirjatoimi)
Uuras Saarnivaara: Elämä uskossa (Uusi Tie)
Franz Pieper: Kristillinen dogamtiikka (Sley-Kirjat)

Jos lukemasi on auttanut sinua tai herättänyt ajatuksia, olisin ilahtunut, jos lähetät minulle sähköpostia.


1. Kor 1:18
Sivun alkuun