Pyhä kaste, osa I

Alavalikkoon Päävalikkoon
Best viewed with JesusSinun puolestasi
Tämä sivu päivitetty:

Pyhä kaste, osa II

Mitä kristillinen kaste merkitsee?

Johdanto

Tämä on erityisesti luettavaksi sinulle, joka pohdit: Onko lapsena saamani kaste oikea? Pitääkö minun mennä uudestaan kasteelle? Tämä pienimuotoinen tutkielmani on saanut alkunsa todellisessa tilanteessa. Silloin kun uskonasiat alkoivat kiinnostaa minua, törmäsin siihen, että jotkut uskovat sanoivat minulle, että minun pitäisi kastattaa itseni "raamatullisella" tavalla, "uskovien" upotuskasteella. Sain myös kuulla lupauksia suuremmista "siunauksista", jos olisin "kuuliainen" Jumalalle ja menisin "uskovien kasteelle". Niinpä päätin ottaa selvää kasteen olemuksesta ja tuloksena on syntynyt seuraavia ajatuksia. Onnekseni nämä eräät uskovat ottivat tämän kasteasian esille, sillä ilman sitä en ehkä olisi koskaan tullut syventyneeksi kasteen olemukseen ja minulta olisi jäänyt oivaltamatta paljon kasteeseen liittyä hienoja asioita.

Joku voi sanoa: "Mitä hyötyä kasteesta puhumisesta on lapsena kastetulle aikuiselle, sillä kastehan on niin kaukana menneisyydessä hänen elämässään." Mutta Jeesuksen sovitustyö Golgatalla ristinpuussa on vielä kaukaisempi asia, lähes 2000 vuoden takana! Ja silti se on varsin tärkeä asia...

1. Kaste perustuu Jeesuksen käskyyn.

Kastaminen on hyvin tärkeää, koska Jeesus itse käskee kastaa. Kastaminen suoritetaan vettä käyttäen Isän ja Pojan Pyhän Hengen nimeen (Matt 28:19-20). Tämä kastekäsky sisältyy lähetyskäskyyn, ja lapsikaste sisältyy kastekäskyyn.

2. Kaste on armoa, Jumalan teko ja lahja.

Kaste on asetettu ihmisille avuksi. Juuri tästä on kysymys: mikä on kasteen olemus. Tämä on kaikkien tärkein asia koko kasteopin ymmärtämisessä. Jotkut ajattelevat kasteen olevan vain ihmisen oma kuuliaisuuden teko, lainomainen vaatimus, ulkonainen muotomeno, uskontunnustus tai pelastumisen ansioperuste. Erityisesti reformoidussa ja baptistisessa opissa kaste ymmärretään lähinnä pelkäksi vertauskuvaksi ja kuuliaisuuden osoitukseksi. Kaste ei ole kuitenkaan ensisijassa mikään teko, jonka me teemme Jumalalle, vaan teko, jonka Jumala tekee meille. Siksi kaste ei kuulukaan lain piiriin, vaan evankeliumiin. Kastetta toimitettaessa pastori ei toimi omassa nimessään, vaan itse Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on läsnä ja toimii.

Kaste on puhdasta armoa, sillä siinä meille, ilman omaa ansiotamme, lahjaksi, tarjotaan itse Jeesus Kristus. Jokainen ihminen on perisynnin takia alusta lähtien erossa Jumalasta ja tarvitsee Jumalan armoa ja uudestisyntymistä. Koko kasteen olemus on armoa ja lahja, ja lahjan voi antaa lapsellekin.

Kun todellinen raamatullinen kaste nimenomaan korottaa Jumalaa ja painaa kastettavan pieneksi, köyhäksi, syntiseksi ihmiseksi, joka sulasta armosta saa siinä suuren siunauksen, niin koen itse, että baptistinen kasteoppi korottaa ihmisen aivan erinomaiseksi, jolla on jo niin valmis uskokin, että sitä voi näyttää muille, ja siksi se miellyttää ihmistä.

3. Joka uskoo (evankeliumin) ja saa kasteen, pelastuu.

Tämä lupaus (Mark. 16:15) koskee yhtälailla että aikuisia. Aikuisten lisäksi on siis kastettava myöskin pienet lapset, mikä johtuu mm. kasteen tarpeellisuudesta (Joh. 3:5-6 ym.), Jeesuksen käskystä (Matt 18:2-4), ympärileikkauksesta, jonka sijaan kaste tuli (1 Moos. 17:11-32) sekä apostolien esimerkistä, hehän kastoivat kokonaisia perhekuntia, joissa oli varmasti lapsiakin mukana (kts. tarkemmin kohdasta 6.)

Lapsikasteen kieltäjät etsivät Raamatusta erityistä käskyä kastaa lapset. Heille ei siis tunnu riittävän yleinen kaikkia koskeva käsky. Raamatusta ei löydy määräystä, että vain riitttvän varttuneita saa kastaa.

Pietari julistaa (Ap.t. 2:38-39): "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne". Siis lupaus kasteessa annettavasta syntien anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengestä annetaan myös lapsille.

Jokainen ihminen, lapset mukaan lukien, on perisynnin takia omassa varassaan täydellisesti synnin alla (esim. Psalmi 51:7 "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.") ja pelastuu yksin Jumalan työn vuoksi. Jeesuksen mukaan lapset voivat uskoa ja heidänkin tulee uskoa pelastuakseen, sillä Jeesus sanoo: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Lastenkin on siis tultava (uskossa) Jeesuksen luokse. Toiseksi Jeesus sanoo: "joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Lapsenkin on siis otettava (uskolla) vastaan Jumalan valtakunta (joka kasteessa heille lahjoitetaan). Jos se heillä olisi automaattisesti, ei heidän tarvitsisi ottaa sitä vastaan. Millä lailla he sen vastaanottavat ja millainen on heidän uskonsa, sitä meidän ei tarvitse tarkemmin ymmärtää.

Yksikään ihminen ei voi olla Jumalan edessä vanhurskas ilman uskoa, ei lapsikaan. Jos niin olisi, se oli Raamatussa meille kerrottu, eikä lasta olisi asetettu pelastuksen vastaanottamisen esikuvaksi. Lapsikasteen kieltäjät väittävät, että lapset pelastuvat eri tavalla kuin aikuiset, mutta Raamattu ei siis tue tällaista käsitystä. Jeesus itse sanoo, Mark 16:16: "Joka sen [evankeliumin] uskoo ja saa kasteen, on pelastuva". Ei tässä sanota etteikö tämä koskisi myös lapsia. Sitäpaitsi tämä lause on lupaus eikä määräys, ja vastaa kysymykseen, kuka pelastuu, eikä suinkaan jokin ohje siitä, ketkä saadaan kastaa.

Monet väittävät, ettei pieni lapsi ole syntinen eikä voi uskoa eikä siksi tarvitse kastetta. Mutta Jeesus sanoo: "Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.", Joh 3:5. Tämä uudestisyntymisen vaatimus koskee yhtä lailla lapsia ja aikuisia. Lapsetkin tarvitsevat Pyhän Hengen ja uudestisyntymisen pelastuakseen, sillä uudestisyntymätön ei ole pelastettu, olipa hän lapsi tai aikuinen. Room 8:9: "Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa". Jumala itse on halunnut asettaa sekä kasteen että uskon pelastuksen tieksi ja siksi kaste tarvitaan autuuteen, myös lapsien kohdalla. On siis annettava myös pienille lapsille kaste, niinkuin kirkko alusta asti on tehnyt, ja näin saatettava heidät Kristuksen yhteyteen.

Onko kaste sitten ehdottoman välttämätön pelastukseen? Ei, sillä Markus jatkaa: Joka ei usko, hänet tuomitaan kadotukseen. Tässähän ei mainita kastetta. Jumala ei olekaan sitonut itseään niin, etteikö hän voisi pelastaa myös kastamattoman. Mutta meille ihmisille, joille hän on ilosanoman julistamisen uskonut, hän on antanut kehoituksen kastaa. Kysymys voi tulla esiin esim. ihmisen kohdalla, jota ei ehditä kastaa. Ei kasteen puuttuminen välttämättä kadota, vaan kasteen halveksiminen. Luterilaisen opin mukaan on usko Kristuksen ansaitsemaan syntien anteeksiantamukseen eli uudestisyntymä ehdottomasti välttämätön, mutta ei kaste, koska usko ja uudestisyntymä voivat olla käsillä pelkän evankeliumin sanankin vaikutuksesta. Kaste ei ole ehdonvallan asia (adiaforon), vaan Jumalan säätämys. Sitä ei kuitenkaan saa pitää ehdottomasti välttämättömänä siinä merkityksessä, ettei se, joka ei ole saanut kastetta, voisi saada osakseen syntien anteeksiantamusta ja pelastua. (Pieper).

4. Kaste on pätevä kaste, vaikka kastettu ei kastehetkellä uskoisikaan.

Baptistisen kasteopin kannattajat väittävät, että Jeesus on säätänyt kasteen vain uskovaisia varten. Mutta Jumala ei ole koskaan näin merkillistä vaatimusta esittänyt. Kastehan ei perustu meidän uskoomme, vaan Jumalan Sanaan. Mark 16:16 voitaisiin myös kääntää: "Joka uskoo ja on kastettu...", tai: "Joka kastettuna uskoo.." (kreik. aikamuoto aoristi). Jotkut kielioppineet ovat selittäneet vanhassa kreikan kielessä tuon lauseen tarkoittavan/sisältävän sisällöltään seuraavan asian: "joka uskoo kastettuna loppuun asti se pelastuu, mutta joka ei loppuun asti usko se tuomitaan kadotukseen." Samoin "Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu" ei tarkoita, että usko on oltava ennen kastetta. "Ja" sanalla erotetut kaksi sanaa ei suomen kielessäkään, eikä Raamatussakaan merkitse asioiden suoritusjärjestystä. Esim: "jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, sinä pelastut" (Room. 10:9) ei toki tarkoita että ensin siis suun tunnustus ja sitten vasta usko. Simon Noitakin kastettiin, mutta kohta näytti epäuskonsa, Ap.t. 8:18-. Pietari kehottaa Simonia kääntymään, ei menemään uudelleen kasteelle. Se, kumpi on ensin, usko vai kaste, ei ole ratkaisevaa.

Ei pidä ajatella: "Koska en ehkä uskonut kastehetkellä, on kasteeni väärä", vaan: "Kasteeni on kyllä oikea, mutta olenko ottanut sen oikealla tavalla, uskossa, vastaan?". Jos usko tulisi vaikka vasta 20 vuotta kasteen jälkeen, miksi silloin olisi kastettava uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Lapsikasteen kieltäjät rakentavat kasteen pätevyyden aivan väärälle pohjalle, nimittäin kastettavan uskoon, tai oikeastaan kastajan otaksumaan kastettavan uskosta. Tällä tavoin sekä lapsi- että aikuiskaste jää epävarmaksi. Sillä heti kun kastettava on uskostaan (tai kastaja kastettavan uskosta) epävarma, ihmisparalla on syytä olla epävarma kasteensa pätevyydestä.

Jos vaaditaan, että ihmisen on varmasti uskottava ennenkuin hänet kastetaan, niin ei voida kastaa ennen kuin kasteen suorittava pastori varmasti tietää, että kastettava uskoo. Mutta miten ja milloin nämä pastorit luulevat pääsevänsä siitä selville? Onkohan heistä tullut jumalia, niin että he voivat nähdä ihmisten sydämiin, uskovatko nämä vai eivät? Mutta siihen ehkä sanotaan, että kastettava kyllä tunnustaa uskovansa. Mutta Raamatun teksti ei sano "joka tunnustaa", vaan "joka uskoo". Kastettavan tunnustuksen voi toki kuulla, mutta hänen uskostaan et tiedä mitään varmaa. Ihminen voi valehdella, ja Jumala yksin tuntee sydämet. (Luther)

Raamatussa ei kerta kaikkiaan ole sellaista vaatimusta, että vain "uudestisyntyneitä uskovaisia" saataisiin kastaa.

Ja katsotaan lopuksi, kuinka Pietari kirjoittaa (1. Piet 3:21): "Vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena" HUOM! PELASTAA. Uudestisyntynythän on jo pelastettu. Miksi enää uudestisyntynyttä kastaa ja pelastunutta pelastaa? Paavali kirjoittaa (Gal. 3:27): "Sillä kaikki, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet" . Uudestisyntynyt on jo pukeutunut. Miksi hänen pitäisi uudelleen kasteessa pukeutua?

Jos oikeasta raamatullisesta kasteesta riisutaan ydin pois, se ei ole Jumalan lahja, Jumalan pelastusteko ihmisille, vaan ihmisen kuuliaisuuden osoitus, uskon tunnustaminen ja ihmisen toimittama vertauskuvallinen seremonia.

5. Lapsikin voi uskoa.

Jos ajattelemme asiaa vain järjellämme, voi pienen lapsen kaste tuntua epäilyttävältä. Vauvalla ei ole minkäänlaista uskonnollista suorituskykyä. Mm. helluntailaiset, vapaakirkolliset ja baptistit perinteisesti suhtautuvat lapsikasteeseen kielteisesti, koska vauvalla ei ole sellaista älykkyyden ja tietoisuuden tasoa, joka heidän mielestään uskoon vaaditaan. Luterilaiseenkin kasteeseen sisältyy ajatus uskovien kasteesta, mutta eri tavalla kuin esim. helluntailaisilla. Kasteen saavaa lastakin nimittäin voidaan pitää uskovaisena. Luther luotti rohkeasti Jumalan sanaan ja Jeesuksen käskyyn tuoda lapset luokseen. Jos kerran Jeesus lupaa, että nimenomaan lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, ja asettaa lapsen esikuvaksi taivasten valtakunnan vastaanottamisessa, niin silloinhan erityisen varmasti lapset saavat Kristukselta kaikki taivaan lahjat, myös uskon. Kun väitetään, että kasteessa lapsi saa oman uskon, monen järki sanoo "stop, tämä menee liian pitkälle". Mutta kyllä Luther tiesi, ettei lapsi saa selvää siitä puheesta, jolla Jumalan sanaa luetaan, eikä voi järjellään ymmärtää Jumalaa eikä sitä mitä kasteessa tapahtuu. Luther tiesi, että aikuisen usko on erilaista kuin lapsen usko. Lutherin opilla lapsen uskosta on suuri merkitys. Jumala antaa enemmän, kuin mitä ihmiset osaavat tai kykenevät pyytämään. Armo ei ole kiinni kehitystasosta tai älykkyysosamäärästä.

Lapsenkasteen vastustaminen johtuu siis enimmäkseen siitä raamatunvastaisesta käsityksestä, että aikuiset kyllä voivat uskoa, mutta lapset eivät. Sen lisäksi, että kastettavan täytyy olla uskossa, lapsikasteen kieltäjät siis väittävät, että eihän lapsi voi uskoa (minkä takia häntä heidän mielestään ei saa kastaa). Mutta Raamattu sanoo aivan muuta. Luuk 1:15: "Jo äitinsä kohdusta asti hän [Johannes Kastaja] on täynnä Pyhää Henkeä". Matt 21:16: "Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi". Lapsi uskoo omilla edellytyksillään, omalla meiltä aikuisilta salatulla tavallaan. Usko on aina Jumalan lahja ja Jumalan työtä meissä. Onkin kysyttävä, voiko Jumala antaa uskon myös pienelle lapselle? Johan nyt toki. Entä aikuiselle? Juuri ja juuri. Jos lapsi ei voi uskoa, ei hän myöskään voi pelastua (Mark 16:16, Joh 3:16, Hepr. 11:6 ym.). Emme siis tuomitse lapsia kadotukseen vaan ymmärrämme, että lapsi vain uskoo omalla tavallaan. Nimittäin kun tajuamme, että usko on vastaanottamista, voimme sanoa pienellä lapsella olevan uskoa mitä suurimmassa määrin. Nimenomaan lapsen kastetta on pidettävä varmana ja voimallisena! Hehän eivät halua vastustaa Pyhän Hengen työtä, kuten aikuiset usein tekevät. Jeesus sanoo selvästi: (Matt 18:2-4) "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Jeesus näin asettaa lapsen uskovien kanssa samaan asemaan. Kuinka voimme kieltää lapsilta pääsyn kasteessa Kristuksen kirkkoon maan päällä?

Ns. "uskovien kasteen" kannattajat sanovat myös usein: kuinka voi olla oikein, että uskosta osattomat aikuiset kantavat mukanaan kristityn merkkiä (so. heidät on kastettu)? Tähän vastaamme, että on myös aikuisena kastettuja, jotka eivät ole uskovia kristittyjä. Tähän "uskovien kasteen" kannattajat puolestaan saattavat todeta: mutta he olivat. Samoin voidaan kuitenkin sanoa myös lapsista. Lapsikaste onkin oikeastaan uskovien kaste puhtaimmillaan! Lapsen usko voi näyttää meistä eriskummalliselta, jos ajattelemme asiaa ilman Jumalan sanaa. Me loukkaannumme siihen. Samanlaisia ajatuksia liikkui opetuslasten mielessä, kun he nuhtelivat niitä, jotka toivat lapsukaisia Jeesuksen tykö. Mutta Jeesus oli siitä pahoillaan ja sanoi heille (Mark. 10:15): »Älkää estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta». Tässä Jeesus opettaa opetuslapsiaan ja meitä käsittämään, kuinka vähän edellytyksiä Jumalan valtakuntaan pääsemiseen meille kykenee antamaan vuosien varrella kehittyvä järki.

Jeesus asetti lapsen aikuisten esikuvaksi puhuessaan pääsemisestä Jumalan valtakuntaan. Pienen lapsen yhteys eli usko Jumalaan on toisenlaista kuin varttunella, mutta se on esikuvallista. Lapsi ei itse voi tehdä mitään pelastuakseen, vaan ottaa kaiken lahjana vastaan. Jos lapsenkaste hylätään väittämällä, ettei lapsi voi uskoa, niin voidaan kysyä, mikä sitten on se ikä, jolloin ihminen voi uskoa. Usko on eri-ikäisissä ihmisessä erilaista, mutta pienessä lapsessa Jeesus osoittaa olevan sen, mikä uskossa on pääasia. Lapsikasteen kieltävät tekevät juuri päinvastoin kuin Jeesus on sanonut. Heidän mielestään lasten on tultava aikuisiksi, mutta Jeesus sanoi, että aikuisten on tultava lasten kaltaisiksi päästäkseen Jumalan valtakuntaan.

Usko on Jumalan ja ihmisen välinen rakkauden suhde. Raamattu ei rajoita tätä suhdetta koskemaan vain niitä, jotka kykenevät sen sanoin ilmaisemaan. Jumalan ongelmana eivät ole lapset, jotka eivät pystyisi uskomaan, vaan aikuiset, jotka epäilevät. Sitäpaitsi kristitty nukkuessaan tai ollessaan nukutettuna sairaalassa tai tajuttomana saatuaan iskun päähänsä, on ymmärtääkseni uskossa silloinkin, vaikka ei kykene sitä ilmaisemaan. Lapsikasteen kieltäjien pitäisi johdonmukaisesti väittää, että nukkuva ihminen ei ole uskossa, kun he väittävät ettei pieni lapsi voi uskoa, kun hän ei osaa puhuakaan.

6. Kristityt ovat jo seurakunnan alkuajoista vieneet pienet lapsetkin kasteessa Vapahtajan luo.

Raamatussa ei ole minkäänlaisia ohjeita siitä, missä iässä lapset saataisiin kastaa. Alkuseurakunnat olisivat varmasti tarvinneet tällaisia ohjeita, jos pieniä lapsia ei olisi saanut kastaa. Kristillinen kirkko onkin aina hyväksynyt lapsikasteen. Kirkon historia osoittaa varmasti, että lapsikaste oli ainakin jo toisella vuosisadalla yleinen käytäntö. Oikeastaan vasta keskiajalla syntyi lahkoja, joille lapsikaste oli ongelma. Lapsen kastetta ei siis Raamatussa erikseen mainita nimenomaan siitä syystä, että sitä on pidettävä itsestään selvänä asiana, varsinkin kun Raamattu kertoo kolme-viisi kertaa kokonaisia perheitä kastetun: Stefanaan (1. Kor. 1:16), Lyydian (Ap.t.16:15) ja Filipin vanginvartijan (Ap.t. 16:33) (sekä Krispuksen (Ap.t. 18:8) ja Korneliuksen (Ap.t. 10:47) perhekunnat) ja on hyvin epätodennäköistä, etteikö näissä perheissä olisi ollut monen ikäisiä, myös pieniäkin lapsia.

Katsotaanpa tarkemmin esim. Filipin vanginvartijan ja perheensä kastetta . Ap.t. 16:33-34: "Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi." Olikohan vanginvartijalla lapsia? Palataan vielä Ap.t. 16:23-24: "Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä. Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun." Oliko vanginvartija lapseton perheellinen? Oliko vanginvartija jo niin iäkäs että hänellä ei olisi ollut pieniä lapsia? Vanginvartijan työ oli varmasti ruumiillisesti erittäin vaativa. Tuskin tuohon tehtävään olisi laitettu kovin iäkästä henkilöä. Ja lapsiluku oli siihen aikaan perheissä korkea. Jos kaikki omaiset on kastettu niin uskalletaan sanoa aika varmasti että tässä on kastettu melko pieniäkin lapsia. Huomautettakoon vielä, ettei Raamatussa mainita erikseen esim. vanhuksien ja naisten kastettakaan. Ja silti kukaan ei epäile näiden kasteiden oikeutusta.

Jos nyt vielä ajattelet kaavamaisesti seuraavasti: "Apostolien teoissa kerrotaan monesti, että ne jotka tulivat uskoon, kastettiin. Näin on tehtävä nykyäänkin.", sinun on syytä huomata, että tuolloin oli lähetystilanne, ja kastetaanhan nykyäänkin ne uskoon tulleet joita ei ole ennen kastettu. Eikä apostolien aikaisessa alkuseurakunnassa tietenkään aikuisia ollut lapsena kastettu, koska silloin kun he olivat lapsia, ei kristillistä seurakuntaa kasteineen ollut olemassakaan! Koska oli aivan alkuseurakunnan aika, ei myöskään apostolien teoissa ole kerrottu, kastettiinko lapsia, jotka syntyivät kristilliseen seurakuntaan kuuluville vanhemmille. On aivan luonnollista kuitenkin ajatella, että lapset kastettiin, koskapa siis koko perhekunta (lapsineen) kastettiin, kun äiti tai isä tuli uskoon. Nykyäänkin on aivan luonnollista, että kun perheeseen syntyy lapsi, hänet liitetään vanhempiensa uskontokuntaan. Ja kristillisen seurakunnan jäseneksi tullaan kasteen kautta.

On perin outoa, jos kristittyjen lapsia ei kasteta. Kastamaton seurakuntalainen on mahdottomuus. Mikä on sellainen pelastettu, joka ei ole Kristuksen ruumiin jäsen? Kristuksen ruumiin irtoproteesiko ? (Väisänen). Kristuksen ruumiin jäseniksihän tullaan kasteessa (1. Kor. 12:13). Pietari sanoo (Ap.t. 2:38-39) yhteydessä, jossa hän puhuu kasteesta: "Teitä ja teidän lapsianne tämä lupaus tarkoittaa". Kristittyjen vanhempien lapsia sanotaan myös pyhiksi (1 Kor. 7:14). Lasten voidaan ajatella myös olevan erityisen kelpaavia kastettavaksi. Jeesus itse sanoo, Mark 10:14 "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä, sillä heidän kaltaisten on Jumalan valtakunta." Nyt lapsikasteen kieltäjät sanovat, että Jeesushan siunasi näitä lapsia (j.16), eikä kastanut. Ei tietenkään kastanut, sillä eihän Jeesus itse kastanut vedellä ketään, aikuisiakaan! (Joh 4:2). Hänhän sääti kristillisen kasteen vasta ylösnousemuksensa jälkeen (Matt 28:18-20). Mainittakoon vielä, että kaste tuli Vanhan Testamentin ympärileikkauksen tilalle (Kol. 2:11-12). Vanhassakaan liitossa Jumalan armoliittoa ei sinetöity ympärileikkauksella ainoastaan aikuisille vaan myös lapsille.

7. Valelemallakin voi kastaa.

Kreikan kielen verbi baptizo tarkoittaa mm. upottamista, mutta se tarkoittaa myös valelemista, pirskottamista ja vedellä pesemistä, kaikenlaista vedellä koskettamista. Sanat baptidzoo = "kastaa" ja baptisma = "kaste" merkitsevät myös UT:ssa varsinaisen kasteen lisäksi "peseytymistä", "käsien ja jalkojen pesemistä", "sumupilvestä kostumista" jne. Baptidzoo -sana merkitsee Uudessa testamentissa kaikenlaista vedellä koskettamista. Baptidzoo -sana ei vielä itsessään kerro, millä tavalla kosketus tapahtuu. Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että baptidzoo merkitsee ainoastaan upottamista.

Uuden testamentin sanonnat "hän nousi heti vedestä" (Matt. 3:16), "astuivat veteen", "Kun he olivat nousseet vedestä" (Apt. 8:38s.) eivät nekään sinänsä sisällä ajatusta "upottamisesta". Nämä sanonnat tarkoittavat eri syvyyksiin veteen menemisestä ja siitä nousemisesta, myös vain nilkkoihin tai polviin asti menemisestä ja nousemisesta. On erehdys väittää, että ne sinänsä viittaisivat upotuskasteeseen. Kastajan ja kastettavan täytyi astua veteen, koska se aivan rannassa on tavallisesti liejuista ja roskaista. Kun evankeliumeissa käytetään tätä sanaa astioiden, pöytien ym. pesemisestä, on selvää, ettei se voi tarkoittaa yksinomaan upottamista. Kun puhutaan Pyhällä Hengellä kastamisesta (Luuk.3:16; Apt. 1:5) olisi luonnotonta sanoa, että se oli Pyhään Henkeen upottamista. Gazan lähettyvillä, missä Filippos kastoi etiopialaisen hoviherran (Apt. 8:36-38), saattoi korkeintaan olla pieni kevätpuro, joka kesäisin oli melkein kuiva. Kun Ananias kastoi Sauluksen Damaskoksessa, Juudaksen talossa, on uskaliasta väittää, että siellä olisi ollut amme upottamista varten. Kun Filippin vanginvartija otti Paavalin ja Silaan kotiinsa "samalla yön tunnilla", ja kun "hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti" (Apt. 16:33), niin on ilmeistä, että sitä ei voitu tehdä upottamalla. Kun joku otti sanan vastaan, hänet kastettiin heti, vaikka keskellä yötä, kuten Filippin vanginvartijakin perhekuntineen. Kuulijakunnalla ei tietenkään ollut kastepukuja mukanaan - eihän köyhillä ihmisillä edes ollut muuta vaatepartta, kuin päällä oleva. Siihen kääriytyneenä mentiin nukkumaankin. Myöskään alastomana ei voitu esiintyä, sillä toimitusta seurasi yleisöjoukko. Jeesuksen kastetta esittävät varhaiskristilliset maalaukset paljastavat, että valelu on todennäköisesti ollut alkukirkon yleinen kastetapa: kastettava seisoi vedessä ja kastaja valeli vedellä hänen päänsä ja olkapäänsä. Tällainen Rooman katakombissa Pyhän Calixtuksen kastekappelissa säilynyt vanhin Jeesuksen kastamista esittävä kuva on syntynyt heti ensimmäisen vuosisadan jälkeen, joten sen todistusvoima on suuri.

Samoin Apostolien opetus (7:3) n. vuodelta 100 kertoo myös valelemalla kastamisesta ("valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"). Ilmeisesti alkuseurakunta käytti useita eri kastetapoja, tilanteesta riippuen. Kasteen muoto on siis siinä mielessä vapaa, että se voidaan tehdä joko upottamalla, valelemalla tai pirskottelemalla (vihmomalla).

Veden määrä ei vaikuta kasteen "tehokkuuteen", mikä johtuu kasteen olemuksesta: se ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan sanaan yhdistettyä vettä. Ef 5:26. Vesihän ei sinänsä vaikuta kasteen lahjaa, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, ja usko, joka uskoo veteen yhdistettyyn Jumalan sanaan (Luther). On tarpeetonta kiivailla vain kasteen muodollisen toimittamistavan puolesta, varsinkin jos hylätään kasteen ydin, kasteen armo ja Jumalan sana, joka kasteessa on.

8. Kaste on sakramentti, armonvälikappale.

Raamatussa ei toki ole sanaa "sakramentti" (tai oikeastaan on: kreikan kielessä "mysterion"), mutta se ei tarkoita, etteikö sakramenteistä voitaisi asiana puhua Raamatun valossa. Raamatussa ei ole myöskään esim. sanoja "henkikaste, kirkkovuosi tai helluntaiseurakunta", mutta silti näitä sanoja voidaan käyttää kristillisessä kielenkäytössä. On kysymys siitä, että luterilaisuuden piirissä on sovittu, että sakramentti tarkoittaa sellaista kristillistä toimitusta, jonka Jeesus Kristus itse on asettanut, johon liittyy armon lupaus ja ulkonainen armon merkki. Nämä kriteerit täyttävät kaste ja ehtoollinen ja siksi me puhumme näistä kahdesta sakramentista. Kysymys on siis siitä, miten määrittelemme sanan "sakramentti". Kirkkoisä Augustinus määritteli sakramentin näin: "Kun sana yhtyy aineeseen, syntyy sakramentti" . Ilman Jumalan sanaa vesi on pelkkää vettä eikä kaste, sillä vesi ei nimittäin kasteen lahjoja vaikuta, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, ja usko joka uskoo veteen yhdistettyyn Jumalan sanaan. Sillä vesi ilman Jumalan sanaa on pelkkää vettä. Mutta Jumalan sanaan yhdistettynä se on kaste, armorikas pesu Pyhässä Hengessä. (Luther, vähä katekismus). Kaste on armonvälikappale eli armonväline, sillä sehän välittää meille armoa, samoin kuin ehtoollinen ja evankeliumin sanakin. Jotkut suhtautuvat kielteisesti ns. armonvälinekristillisyyteen. Ei kuitenkaan ole tosiasiassa olemassa mitään muuta lajia kristillisyyttä.

9. Kaste antaa ja hyödyttää paljon.

Kaste on asetettu uuden liiton merkiksi ja välineeksi uuteen liittoon liittämiseen. Samoin kuin ympärileikkaus oli merkkinä ja välineenä liitettäessä ihminen Israelin kansaan, on kaste sekä merkki että väline liitettäessä ihminen uuteen Israeliin, Jumalan kansaan, kristilliseen kirkkoon.

Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset (Luther). Koska kasteeseen liittyy lupaus syntien anteeksiantamisesta (Ap.t. 22:16), se onkin armonvälikappale. Samoin kuin synnit annetaan anteeksi evankeliumin sanan kautta, on kastekin syntien anteeksiantamuksen väline, sillä se tapahtuu syntien anteeksiantamukseksi (Ap. t. 2:38), pesee puhtaaksi synneistä (Ap. t. 22:16) ja on se väline, jolla Kristus puhdistaa seurakuntansa (Ef. 5:26). Ja samoin kuin evankeliumin sana tarjotessaan syntien anteeksiantamusta herättää uskoa tai vastaavasti vahvistaa sitä, ollen näin uudestisyntymisen väline (1. Piet. 1:23), samoin kastekin on samaa armoa tarjotessaan väline uskon herättämiseksi ja vahvistamiseksi ja siitä johtuen samoin uudestisyntymisen pesu ja Pyhän Hengen uudistus (Tit. 3:5) (Pieper). Kaste ja Jumalan sana vaikuttavat näin ollen uudestisyntymisen (Joh 3:5, Tiit 3:5, 1 Piet 1:23, Kol. 2:12, Room 6:3-4). Kun sanotaan, että kaste vaikuttaa näin suuresti, ei saa unohtaa, että samalla sanotaan, että kasteen lupaukset on otettava uskossa vastaan ja uskon tulee pitäytyä kasteessa olevaan Jumalan lupaukseen. Kaste pitää siis olla otettuna uskolla vastaan, tai muuten ihminen heittää menemään hänelle annetun lahjan. Jos ihminen ei lopultakaan usko, ei kasteessa lahjaksi annettava pelastus ole hänen osanaan, koska "joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark. 16:16). Pelastuksen lahja otetaan uskolla vastaan ja ne nimikristityt, jotka elävät jumalattomasti, eivät elä kasteen armossa.

Tätä ei pidä ymmärtää niin, että usko antaa sakramentille voiman. Sakramentti ei tule päteväksi vasta uskon perusteella eikä usko synnytä kasteen uudestisynnyttävää ja pelastavaa voimaa. Usko ei luo kastetta vaan ottaa sen vastaan.

Koska kaste siis pohjimmiltaan on Jumalan teko, se on erittäin tehokas ja voimakas. Kaste on Jumalan armoteko ihmiselle seuraavasti:

Tuntuuko uskomattomalta, että kasteeseen liittyy kaikki tuo? Jos tuntuu, niin usko vain Raamatun selkeää sanaa ja muista, että uskomattoman ihana asia kaste onkin! Olet varmasti jo lukemastasi huomannut, että kasteen merkitys on aivan muuta kuin vain nimenantotilaisuus. Nimihän voidaan lapselle antaa ilman kastettakin, eikä pappi suinkaan anna lapselle nimeä, vaan vanhemmat sen antavat jo ennen kastehetkeä! Jos pappi antaisi lapselle nimen, vanhemmat varmasti närkästyisivät, sillä he eivät välttämättä olisi nimeen tyytyväisiä!

"Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä." (Martti Luther, Iso Katekismus)

10. Kaste vaatii uskoa ja velvoittaa meitä elämään Jumalalle kunniaksi.

Kaste merkitsee ja velvoittaa, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava synteineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä (Luther, vähä katekismus).

Erityisesti "uskovien" kasteen kannattajat usein moittivat luterilaisia siitä että he puhuvat kasteen armosta. He kuvittelevat ilmeisesti kasteen armon merkitsevän sitä, että kunhan on kastettu, niin pelastuu, vaikkei uskoisikaan ja vaikka eläisi jumalatonta elämää.

Martti Luther tekee asian oikean laidan hyvin selväksi matkaevästä -kirjassa:

"Monet esiintyvät, ikävä kyllä, niin kuin haluaisivat jäädä vanhaan mieleensä ja elää lihan himojen mukaan. He tekevät siten pyhästä kasteesta itselleen ainoastaan peitteen synnin harjoittamiselle, ikään kuin heidät sen tähden olisi kutsuttu armon valtakuntaan, että heillä olisi valta tehdä mitä tahansa. Samalla he kuitenkin voisivat luottaa siihen, että Jumala on armollinen. He puolustautuvat näin: "Minä olen heikko ihminen, mutta Jumala antaa kyllä minulle anteeksi." Ei, rakas veli, en minä ole opettanut sinulle, että kaste antaa sinulle vapauden tehdä syntiä. Ainoastaan Kristuksen veren tähden on sinun syntisi annettu anteeksi. Olet saanut armon, että nyt eläisit uutta elämää ja pidättäytyisit tekemästä syntiä. Kasteen armo ja synnin harjoittaminen eivät sovi yhteen. Kasteesi ei auta sinua, ellet pidä sitä pyhänä ja kunniassa. Sinulla on kyllä kristityn nimi, mutta sinä olet hylännyt Kristuksen eikä sinulla ole kristillisyydestä muuta jäljellä kuin varjo, jolla petät itsesi."

Näin siis uskonpuhdistaja Martti Luther. Samoin opettaa luterilaisuus.

Elätkö sinä Jeesuksen hankkiman ja kasteessa saamasi armon osallisuudesta? Jos olet vieraantunut Jeesuksesta, niin kuule, kuinka Pyhä Henki saarnaa sinulle: "Anna pelastaa itsesi, ettet hukkuisi tämä kieron sukupolven mukana! (Ap.t. 2:40). Riennä takaisin Jeesuksen luo, hän antaa sinulle rauhan ja ilon!

11. Kastetta ei tarvitse eikä pidä uusia.

Se on Jumalan puolelta aina varmasti voimassa. Ei kastepukumme ole käynyt liian pieneksi, sillä sen valmistusaineena on puhdas armo. Kaste on kertakaikkinen Jumalan ihmiselle tekemä armorikas teko, Ef. 4:5, eivätkä Jumalan teot tarvitse korjailemista tai parantelua. Raamatussa ei missään vaadita uusimaan KRISTILLISTÄ kastetta, mutta muistutetaan kristittyjä ahkerasti heidän aikaisemmin saamastaan kasteesta (1. Kor. 1:13 - 6:11;12:13; Room. 6:3 ss.; Ef. 4:5; Kol. 2:12; Tit. 3:5 - 6; 1. Piet. 3:12). Emme me siis tarvitse mitään uudesti kastamista, vaan uudesti uskomista.

Haluan huomauttaa, että vaikka edellä olen käyttänyt poleemista ja kovaakin kieltä kasteenuusijoiden kasteoppia vastaan, se ei tarkoita, ettenkö kunnioita ihmisinä ja Jumalan lapsina niitä kristittyjä, jotka eivät hyväksy lapsikastetta. Päinvastoin, minulla on ystävänä monia rakkaita veljiä ja sisaria Jeesuksessa Kristuksessa, jotka ovat käyneet uudestaan kasteella. He ovat aitoja kristittyjä siinä missä lapsena kastetut ja sen oikeana pitävät kristityt, enkä suinkaan kyseenalaista heidän aitoa uskoaan Herraan Jeesukseen. Joten, rakkaat helluntailaiset, baptistit, vapaakirkkolaiset ja adventistit, en halua lietsoa vihaa teihin päin, vaan kunnioittaa täysin erilaisesta kastekäsityksestä huolimatta. Näinä lopun aikoina kristittyjen on pidettävä yhtä opillisista erimielisyyksitä huolimatta.

Pyhä kaste, osa II

1. Kor 1:18
Sivun alkuun