Nämä ihmiset eivät ole ymmärtäneet luterilaista opetusta oikein. Arvelen, että he vastustavat ajatusta "kaste pelastaa" mm. siksi, että he kuvittelevat, että "kaste pelastaa" tarkoittaa sitä että kaikki kastetut pääsevät taivaaseen, siis nekin jotka eivät usko Jeesukseen Herranaan ja Vapahtajanaan. Mutta ei niin luterilaisuus opeta. Ja kuitenkin luterilaisuus opettaa aivan oikein, että "kaste pelastaa".
Mistä sitten on kysymys? Nyt asia on ymmärrettävä oikein. Raamatussa sanotaan, että Jumala pelastaa, Jeesus pelastaa, Jeesuksen veri pelastaa, armo pelastaa, usko pelastaa, sana pelastaa, evankeliumi pelastaa, kaste pelastaa ja ehtoollinen pelastaa. Nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään.
On oikein sanoa, että Jumala pelastaa, sillä Jumala todellakin on pelastuksemme lopullinen syy. (esim. Room 5:10 hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät)
On myös ehdottoman oikein sanoa, että Jeesus pelastaa, sillä nimenomaan Kristuksessa (Kristuksen sovitustyön tähden) Jumala pelastaa (esim. 1. Tess 1:10 Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta, Hepr. 9:27 Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat, 1. Tim. 1:15 Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin).
Edelleen, Jeesuksen veri pelastaa (esim. Ap.t. 20:28 huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut, Room. 3:25 Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi, Room. 5:9 Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, Ef. 1:7 Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto, 1. Joh. 1:7 Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä).
On myös oikein sanoa, että armo pelastaa, nimittäin Jumalan armo. Jumala pelastaa, koska hän on armollinen. (Ef. 2:8 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Ap.t. 15:11 Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo)
Uskoa voidaan sanoa pelastavaksi uskoksi, koska se vastaanottaa Jumalan meille tarjoaman pelastuksen. Usko ei ole kuitenkaan ihmisen teko tai ansiollinen suoritus, vaan Jumalan lahja.
Kuinka ihminen sitten saa pelastavan uskon? Sitä varten Jumala on antanut meille välineet, nimittäin sanansa (evankeliumin) sekä kasteen ja ehtoollisen. Näiden välineiden avulla Jumala siis synnyttää ja vahvistaa meissä uskoa pelastukseen, joka objektiivisesti on jo tapahtunut Golgatalla. Sen tähden voidaan sanoa, että Jumalan sana pelastaa (Jaak. 1:21 Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne), kaste pelastaa ja ehtoollinen pelastaa.
On siis oikein sanoa, että evankeliumi pelastaa. (esim. Room 1:16 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat)
Vieläpä on siis oikein sanoa, että kaste pelastaa (1. Piet 3:21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste). Kaste on ikäänkuin eräs Jumalan sanan erikoismuoto. Kaste on Jumalan säätämä pyhä toimitus. Se ei ole ihmisten keksintöä tai ihmisen suoritus Jumalalle, niinkuin ei Jumalan sanakaan ole ihmisen keksintöä tai ihmisen suoritus. Samoin kuin Jumala on antanut ihmisille tehtäväksi julistaa Jumalan sanaa, samoin hän on antanut ihmisille tehtäväksi kastaa. Kasteen tehtävä on sama kuin Jumalan sanan, nimittäin synnyttää ihmisissä uskoa sekä vahvistaa jo syntynyttä uskoa.
Siksi luterilaiset kastavat Jeesuksen käskyn mukaisesti kaiken ikäisiä ihmisiä, joita ei ole ennen kastettu, myös aivan pieniä lapsia: Synnyttääksen heissä uskoa ja vahvistaakseen sitä. Jotta ihmiset, myös lapset, kasvaisivat uskossa ja vahvistuisivat edelleen siinä, on heille myös julistettava Jumalan sanaa. Näin noudatetaan Jeesuksen käskyä kastakaa ja opettakaa (Matt. 28:19). Tämän kaiken tarkoituksena on synnyttää usko evankeliumiin sekä vahvistaa jo syntynyttä uskoa.
Näin ollen näemme selvästi, ettei lause "kaste pelastaa" suinkaan ole ristiriidassa Raamatun sanan kanssa vaan sopusoinnussa sen kanssa, sillä kasteen tarkoitus on synnyttää ja vahvistaa uskoa ja täten pelastaa. Evankeliumi ja sakramentit (kaste ja ehtoollinen) ovat armon antamisen välineitä, siis Jumalan välineitä, joiden kautta Jumala tuo meille henkilökohtaisesti uskon siihen pelastukseen, jonka Kristus on jo meille hankkinut ristinkuolemallaan. Usko puolestaan on armon vastaanottamisen väline, siis väline jolla ihminen vastaanottaa tuon pelastuksen. (On kuitenkin muistettava, että Jumalan antaa meille tämänkin välineen, siis uskon, jolla voimme tarttua pelastukseen).
Aikuiskasteen kannattajat todennäköisesti eivät voi hyväksyä useimpia edellämainittuja väitteitä. On kuitenkin myös useita kasteeseen liittyviä asioita, joista sekä lapsi- että aikuiskasteen kannattajat voivat olla samaa mieltä:
1. Kristillinen kaste on ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen asettama.
2. Kasteen perustana on Kristuksen kuolema ja ylösnousemus.
3. Kaste on yksi kerran elämässä suoritettava toimitus, jota oikein toimitettuna ei voi toistaa.
4. Kaste, usko ja Pyhän Hengen työ liittyvät toisiinsa.
5. Kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
6. Kaste suoritetaan kristillisessä seurakunnassa ja siinä vaikuttaa Jumala.
7. Kaste liittää yksilön kristilliseen seurakuntaan.
8. Kaste ja syntien anteeksiantamus liittyvät toisiinsa.
9. Kun varttunut henkilö kastetaan, häneltä edellytetään henkilökohtaista uskoa.
10. Kaste velvoittaa jokaista kristittyä vaeltamaan uudessa elämässä Jumalan armon antamalla voimalla.
Edelläolevasta huolimatta vallitsee syviä eroja lapsi- ja aikuiskasteen kannattajien välillä. Eniten tämä tulee näkyviin siinä, että aikuiskasteen kannattajat eivät tunnusta luterilaista lapsikastetta Uuden testamentin mukaiseksi kasteeksi. Luterilaiset pitävät aikuiskasteen kannattajien toimittamaa kastetta vääränä silloin, kun se toimitetaan henkilölle, joka on jo aikaisemmin kastettu esim. luterilaisessa kirkossa.
DIDAKHE (Apostolien opetus, Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta, kirjoitettu v. 70-100)
Didakhessa kirjoitetaan: "Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, KASTAKAA Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Mitään ehdotonta kastemenetelmää ei siis ollut, vaan sai toimia olosuhteiden kukaan.
IGNATIOS (kirjoitettu v.100 tienoilla)
Ignatios kirjoittaa kirjeessään: "Olkoon kaste teille kuin pysyvä aseistus, usko kypärinä, rakkaus keihäänä, kärsivällisyys asevarustuksena".
POLYKARPOS (eli v. 70-156/157)
Polykarpos oli Smyrnan piispa ja Johanneksen oppilas. Kun Polykarpos tuotiin petojen eteen Roomassa häntä kehotettiin pilkkaamaan Kristusta henkensä säästämiseksi. Tähän Polykarpos vastasi: "Jo kahdeksankymmentä kyysi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut." Tuossa 86 vuotias Polykarpos ilmoittaa siis syntymästään saakka palvelleensa Kristusta, eli hänet oli kastettu siis vauvana v 67/68. Kastamaton oli tuohon aikaan pakana. Kun Johannes kuoli noin v 100, niin Polykarpos ehti olla hänen oppilaanaan yli kaksikymmentä vuotta. Johannesta muuten pidetään piispanviran perustajana.
BARNABAAN KIRJE (kirj. 117-135)
"Tutkikaamme nyt onko Herra huolenpidossaan antanut ilmoitusta myös vedestä ja rististä. Vedestä onkin kirjoitettuna Israelia koskeva sana, koska he eivät tule ottamaan vastaan kastetta, joka tuo SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN, vaan rakentuvat omaan varaansa"
JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: "Sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä. Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsena on tehty opetuslapsiksi" Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu vuosien 80-90 välillä, eli aikana jolloin Johannes vielä eli.
KLEEMENSIN KIRJE
Kleemens oli Rooman piispa n. vuosina 92-101 (tai 88-97). Hänestä lausutaan: "Matkoillaan Klemens tapasi sellaisia miehiä jotka olivat säilyttäneet oikean perimätiedon autuaallisesta opista, joka oli kulkenut isiltä pojalle aina Pietarin, Jaakobin ja Paavalin ajoista asti." Klemens kehottaa pitämään kasteen puhtaana ja tahrattomana. Kasteella oli siis keskeinen merkitys jo alussa apostolisena aikana.
IRENEUS (140-202)
Hän oli Polykarpoksen oppilas, joka taasen oli Johanneksen oppilas. Ireneus kirjoittaa: "Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle. Rintalapsia, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia" Hän viittaa kastekäskyyn Mt 28:18-20. Ireneus oli arvostettu teologi- lähetyssaarnaaja ja opettaja. Hän puhuu lapsikasteesta täysin luonnollisena asiana, eikä tiedä mitään lapsikasteen vastustamisesta.
TERTULLIANUS (160-225)
Tertullianuksen kasteenuusijatkin hyväksyvät, sillä hän ainoa kirkkoisä, joka vastusti silloin yleistä lapsikastetta. Miksi muuten olisi vastustanut ellei lapsikaste olisi ollut yleinen tapa? On huomattava, että Tertullianus hyväksyi kyllä aivan pienten lasten kasteen tapauksessa jossa pelättiin lapsen kuolevan, silloin hänen mukaansa rintalapsikin oli kastettava. Hän kannatti siis hätäkastetta. Hän kirjoittaa kastetta käsittelevässä kirjassaan v 203: "On hyödyllistä viivyttää kastetta varsinkin pienten lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa kummeja vaaraan" (kummijärjestelmä oli siis jo tuolloin käytössä). "Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEEN? Yhtä suurella syyllä myös vaimattomien henkilöiden kaste on syytä jättää tuonnemmaksi ,sillä he ovat kiusauksille alttiita kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi että voivat hillitä itsensä".
Jos lapsikastetta ei siis tuolloin olisi pidetty apostolisena tapana, niin Tertullianuksen olisi ollut helppo vedota siihen, että se ei olisi ollut apostolinen tapa. Apostolista tapaa kastaa lapsia hän ei kuitenkaan epäillyt eikä kumonnut. Huomattavaa on, että Tertullianus opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi. Hän opetti myöskin, että lapsi on kastehetkeen saakka Aadamissa, perisynnin saastuttama. Siksi hengenvaarassa oleva lapsi oli hänen mukaansa kastettava välittömästi.
HIPPOLYTOS (170-236)
Hippolytos kirjoitti Rooman seurakunnan kastejuhlasta jotka tapa vallitsi toisen vuosisadan puolivälissä: "Ensin tulee kastaa lapset. Kaikkien jotka voivat puhua puolestaan, on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun perheeseen kuuluvan puhua "(huomaa kummijärjestelmä jo tuolloin). Lapsikastetta ei tarvinnut puolustaa, vaan se oli selviö.
ORIGENES (185-254)
Origenes kastettiin vauvana v 185. Myöskin Origeneksen äiti ja isoisä oli kastettu lapsena. Origeneksen isoisä oli siis elänyt aikana jolloin Johannes eli. Origenes lausuu: "Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pienet lapset. Kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen. Koska synnynnäinen saasta pestään pois kasteen kautta, pienetkin lapset tulee kastaa. Sillä joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
CYPRIANUS (200-258)
Cyprianus oli Karthagon piispa. Hänen johdollaan pidettiin kirkolliskokous v. 253. Syy siihen oli aika kummallinen ja lapsikastetta kuvaavaa. Nimittäin oli piispa nimeltä Fidus joka noudatti pilkuntarkasti Raamatun ohjetta tervehtiä toista kristittyä pyhällä suudelmalla. Fidus ei kuitenkaan jostain syystä voinut suudella vastasyntynyttä lasta. Siksi hän kyseli, että pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksaan päivään asti, kuten ympärileikkauskin. Tämän asian ratkaisemiseksi Cyprianus kutsui koolle 67 seurakunnan johtajaa Kokous ei ollenkaan käsitellyt sitä tuleeko lapsia kastaa vai ei, vaan kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä siitä, että lapset oli kastettava ja että se oli apostolien alkuperää. Kokous päätti yksimielisesti, että lapset on kastettava heti syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä.
AUGUSTINUS (354-430)
Augustinus on kirjoittanut: "Kirkko on aina pitänyt kiinni lapsikasteesta. Lapsikaste ei olisi uskottava ellei se olisi apostolien tapa." Sekä Augustinus että hänen vastustajansa Pelagius ovat sanoneet, etteivät ole kuulleet yhdestäkään, joka olisi niin harhaoppinen, että hylkäisi pikkulasten kasteen.
Pastori Esko Kallion artikkeli lapsikasteesta - uudestikastamisesta
Marko Sjöblomin artikkeli 'Kaste ja herätys'
Matti Väisänen (2000): Pyhä kaste Raamatussa
Matti Väisänen (2001): Pyhä kaste Kirkossa
Matti Väisänen (1994): Oletko kaste kriisissä
Urho Muroma: Kristus-kaste
F.G. Hedberg: Pyhän kasteen puolustus
Martti Luther: Vähä ja iso katekismus
Carl Fr. Wislöff: Tätä Luther opetti
Franz Pieper: Kristillinen dogmatiikka
Odd Hagen: Kirkko ja sakramentit
Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat
Nilsen-Gummerus: Kristillisen kirkon historia.
Hammerich: Kirkon historia osa I (v 1881)
Sivun alkuun