Kiusattu Jeesus

Alavalikkoon Päävalikkoon
Best viewed with JesusSinun puolestasi
Tämä sivu päivitetty:

SLEY:n Nuorten aikuisten virkistysillassa Kauhavalla Ojutjärven leirikeskuksessa 10.8.2001 pitämäni puhe.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Aloitamme tämä nuorten aikuisten virkistysillan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aiheena meillä on tänään Jeesuksen kiusaukset. Jotta tietäisimme, mistä puhutaan katsomme ensin, mitä tarkoittavat sanat kiusaus ja kiusata. Sanakirjan mukaan kiusaus tarkoittaa houkutusta ja viettelystä, mutta myös koettelemusta ja koetusta. Verbi kiusata taas tarkoittaa : 1) olla ilkeä, ahdistella 2) vaivata, olla harmiksi, kiusaksi 3) uskonnollisessa kielessä saattaa kiusaukseen.

Kun puhutaan Jeesuksen kiusauksista, niillä voidaan siis ymmärtää tilanteita, joissa Jeesus joutui houkutusten ja viettelysten kohteeksi ja niitä tilanteita, joissa hän joutui koettelemuksiin ja koetuksiin sekä vielä niitä tilanteita, joissa hänelle oltiin ilkeitä tai häntä ahdisteltiin. Kun nyt puhumme kiusauksista, tarkoitamme niillä pääasiassa samaa kuin koettelemuksilla. Tarkastelemme nyt ensin kiusauksia yleensä ja sitten Jeesuksen kokemia kiusauksia.

Koettelemus voi palvella pahaa tai hyvää tarkoitusperää. Ensinnäkin siis on olemassa kiusauksia pahaan. Ne ovat lähtöisin Perkeleestä, muista ihmisistä tai meidän turmeltuneesta luonnostamme ja niiden tarkoituksena on vietellä syntiin. Esimerkiksi viettelystä syntiin oli se kun Perkele kiusaa Jeesusta autiomaassa. Jeesuksenkin täytyi kutsumustyöhönsä valmistuessaan käydä kiusauksien kautta ja myöhemminkin hän koki kiusauksia, esim. sanotaan Luuk. 4:13: "poistui perkele hänen luotaan ajaksi". Jeesuksen kiusaukset ovat olleet pääasiallisesti kutsumus-kiusauksia, Välimiehen kiusauksia.

Toiseksi on olemassa koettelemuksia, jolla on hyvä tarkoitus. Ne ovat lähtöisin Jumalasta ja tähtäävät uskon koettelemiseen ja vahvistamiseen. Koettelemus, jolla on hyvä tarkoitus on esim. Aabrahamille tullut käsky uhrata Iisak. Toinen esimerkki on Joosef joka ei kiusattuna langennut, (Isännän vaimo yritti vietellä Joosefia tekemään huotin kanssaan) «1. Moos. 39:7-12».

Uskovat joutuvat monenlaisiin kiusauksiin, jotka usein ovat murheeksi. 1. Piet 1:6-7: "Sen tähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä."

Mutta kiusaukset voivat olla myös jopa iloksi: Jaak. 1:2-4: "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä."

Tässä pahan maailmassa kiusaukset saavat kuitenkin suurimman merkityksensä siitä, että paha käyttää koettelemusta keinona ihmisen langettamiseksi.

Jeesus on neuvonut valvomaan ja rukoilemaan kiusauksien vaarassa, antaen sanatkin sitä varten. Apostoleilla on myös neuvoja voittoisaa taistelua varten: "Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on". Myös Paavali kehottaa lukijoitaan tutkimaan ja koettelemaan itseänsä, jotta selviäisi, onko kukin uskossa ja koetuksen kestävä, «2. Kor. 13:5-6: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä." Kristittyjen pitäisi kuitenkin pitää kiusauksia luonnollisena osanaan, «1. Piet. 4:12»: "Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.

Miten selviämme kiusauksista? Raamattu sanoo, ettei Jumala ketään kiusaa, «Jaak. 1:13». Ymmärrän, että tässä tarkoitetaan nimenomaan kiusauksia pahaan. Jumala kuitenkin sallii kiusauksia mutta salliessaan uskoville kiusauksen valmistaa pääsynkin siitä, niin että he voivat sen kestää, 1 Kor 10:13: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."

Joka kiusauksessa lankeaa, lankeaa omasta syystään, esimerkiksi vääränlaisen itseluottamuksensa tähden (esim. Pietari joka vakuutti ettei kiellä Jeesusta) tai siksi, että lankeaa armosta. 1Kor 10:12 "Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea". Mutta toisaalta, joka kiusauksen kestää, ei kestä sitä omasta ansiostaan tai omien voimiensa varassa, vaan yksin Jumalan armosta (2. Kor. 12:9).

Martti Luther Isossa Katekismuksessa opettaa Isä Meidän rukouksen kohdasta "Äläkä saata meitä kiusaukseen", seuraavaa:

"Tällaistahan elämä on. Vaikka olemme saaneet synnit anteeksi ja hyvän omantunnon ja meidät on julistettu täysin vapaiksi, niin kuitenkin se, joka tänään seisoo, huomenna lankeaa. Vaikka meillä onkin nyt kaikki kunnossa ja hyvä omatunto Jumalan edessä, meidän on pyydettävä häneltä, ettei hän päästäisi meitä uudelleen lankeamaan eikä antaisi meidän ahdistusten ja kiusausten tullessa taipua. Mihinkään emme pääse siitä, että meidän on pakko kärsiä kiusauksista, jopa joutua niiden kietomiksi. Mutta me rukoilemme, ettemme lankeaisi ansaan ja hukkuisi. On siis aivan eri asia tuntea kiusaus kuin taipua ja myöntyä siihen. Jokaisen meistä on pakko tuntea niitä, ei tosin kaikkien samalla tavalla. Toisilla on enemmän ja vaikeampia kiusauksia kuin toisilla. Nuoria kiusaavat erityisesti lihan himot, aikuisia ja vanhoja maailma. Vahvoilla kristityillä taas, jotka ovat tekemisissä hengellisten asioiden kanssa, on kiusanaan Perkele. Mutta niin kauan kuin kiusaus pysyy tuntemuksena, jota tahtomme vastustaa ja josta mielellämme pääsisimme eroon, se ei voi vahingoittaa ketään. Eihän sellaista kiusausta, jota ei tunneta, voida kiusaukseksi kutsuakaan. Mutta kun joku päästää kiusauksen tullen ohjakset löyhälle eikä käy sitä rukoillen vastustamaan, silloin hän myöntyy kiusaukseen. Meidän kristittyjen täytyy sen vuoksi varustautua kaikkeen tuohon ja olla joka päivä valmiita vastaanottamaan kiusauksia kiusausten perään. Kenenkään ei pidä kuljeskella luottavaisena ja huolettomana ikään kuin Perkele olisi kaukana meistä, vaan meidän on oltava joka paikassa valmiita vastaanottamaan ja torjumaan hänen iskunsa. Vaikka nyt olenkin siveä, kärsivällinen ja ystävällinen ja uskossa luja, Perkele voi juuri tällä hetkellä singota sydämeeni sellaisen nuolen, että vain vaivoin pystyn kestämään. Hän on näet vihollinen, joka ei milloinkaan lakkaa hyökkäämästä eikä väsy. Jos yksi kiusaus väistyy, aina tulee tilalle uusia, toisenlaisia. Siksi meillä ei ole muuta neuvoa kuin tarttua kiireesti Isä meidän -rukoukseen ja puhua Jumalalle sydämen pohjasta: "Rakas Isä. Sinä olet käskenyt minua rukoilla. Älä anna minun langeta kiusaukseen." Silloin huomaat, että kiusauksen täytyy hellittää ja sinä saat siitä lopulta voiton."

Minkälaisiin kiusauksiin sitten Jeesus joutui? Ensinnäkin heti julkisen toimintansa alussa Jeesus joutuu Paholaisen kiusattavaksi.

Matt 4:1-11

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'" Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'" Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Tämä oli Jeesuksen kohtaamista kiusauksista varmaankin se, joka tulee yleensä ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan Jeesuksen kiusauksista. Tässä kiusauksessa itse sielunvihollinen suoraan kiusaa Jeesusta. Ensin Paholainen kiusaa Jeesusta, sanoen, että muutapa nyt kivet leiviksi, jos kerran olet Jumalan Poika. Jeesus olisi kyllä halutessaan voinut tehdä sellaisen ihmeen, että olisi muuttanut kivet leiviksi. Ei Jeesus siihen tarvinnut Paholaisen muistutusta. Hän olisi voinut jo aikaisemmin autiomaassa ollessaan tehdä tällaisen ihmeen. Mutta Jeesus ei mene halpaan, vaan Jeesus torjuu tämän kiusauksen Jumalan sanalla heittäen Paholaiselle takaisin piikin: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta." Ihminen elää siis ennen kaikkea Jumalan sanasta. Sanallaan Jumala loi maailmaan "tyhjästä", "creatio ex nihilo". Jos Jumala ei sanallaan olisi suorittanut luomistekoaan, ei meitäkään olisi. Sanallaan Jumala myös ylläpitää maailmaa. Jumalan sana luo jatkuvasti uutta. Jumalan sanalla on myös erityistehtävä. Jumala on antanut meillekin sanansa Raamatun muodossa. Jumalan sana on armonväline, joka synnyttää meissä uskoa ja joka tuo meille henkilökohtaisesti sen pelastuksen, jonka Jeesus meille Golgatan keskimmäisellä ristillä hankki. Niinpä Jumalan sana pelastaa. Saatanakin kyllä tietää tämän. Mutta Saatana ei tahdo elää sen mukaan.

Niinpä Saatana muuttaa puheenaihetta ja vie Jeesuksen temppelimuurin harjalle. Sitten hän käskee Jeesuksen heittäytyä alas, kun kerta enkelit varjelevat häntä onnettomuuksilta. Jeesus torjuu tämänkin kiusauksen Jumalan sanalla vastaten: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'" Jeesus tiesi, ettei meidän pidä tällä tavalla kiusata Jumalaa. Yhtä hullua olisi, jos me esimerkiksi alkaisimme elää tahallisesti järjettömän uhkarohkeaa ja vaarallista elämää ajatellen, että kyllä Jumala pitää minusta huolen. Ei Jumala sellaista katsoisi hyvällä. Jumala toimii luomansa maailman kautta ja toimii myös sen järjen kautta, jonka hän on meille antanut. Ei usko tarkoita järjen käytöstä luopumista.

Sitten Paholainen vielä vie Jeesuksen vuorelle, näyttää hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoo: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Edelleen Jeesus vastaa Jumalan sanalla: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" Saatana siis yrittää kaupitella Jeesukselle jonkinlaista menestyksen teologiaa. "Palvo minua, niin saat kaikkea aineellista hyvää". Tällaistahan menestysteologiaa nykyaikanakin on. Sitä on ensinnäkin ihan maallisessa elämässä. Raha, valta ja omaisuus on nykyajan epäjumala. Lähes kaikkea mitataan rahalla. Mutta suhdettamme Jumalaan ei voi mitata eikä ostaa rahalla. Matt 16:26: "Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?" Vaikka saisimme kuun taivaalta, mutta samalla menettäisimme suhteen Jumalaan, menettäisimme kaiken. Sillä jos yksi meiltä puuttuu, nimittäin Jeesus Kristus meissä, meiltä puuttuu kaikki sen mukana. Vaikka satatuhatta Perkelettä ja kaikki ihmiset huutaisivat: "Ei Jumalaa ole!", me pysymme lujina uskossa ja riipumme kiinni Vapahtajassamme, joka on ainoa toivomme. Maailmassa on menestysoppia on myös salakavalammassa muodissa. Sitä sanotaan ns. menestysteologiana, kunnian teologiaksi tai Rolls-Royce -teologiaksi. Tämä oppi pitää Jumalaa juoksupoikana. Sen mukaan me saamme Jumalalta mitä vain aineellista hyvää, kun vain lujasti uskomme ja rukoilemme. Esimerkiksi meidän muka tulee rukoilla itsellemme parhaita autoja, sillä mukamas "haluaahan Jumala, että hänen lapsensa ajelevat parhailla autoilla". Sen mukaan myös uskovalla ei voi olla sairautta. Tai jos sairautta on, eikä siitä parane, hänellä on jotain salaisia syntejä tai heikko usko, joka estää paranemisen. Mutta pukeutuiko Jeesus hienoimpiin vaatteisiin tai käyttikö hän parhaita sen aikaisia kulkuvälineitä? Tai syntyikö hän luksushotellliin? Ei todellakaan. Hän syntyi karjasuojaan ja eli muutenkin ulkoisesti vaatimattomasti. Jeesuksen elämästä ja opetuksista on menestysteologia kaukana.

Sittemmin myös fariseukset usein kiusasivat Jeesusta. Tästä on useita esimerkkejä:

Joh. 8:3-9

Kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä." Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.

Luuk. 10:25-37

Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää." Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" 30. Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin."

Mark. 12:13-17

Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla. Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?" Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni." Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin." Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." Ja he ihmettelivät häntä suuresti.

Mark. 10:1

Ja hän nousi sieltä ja tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä. Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa. Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?" He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon." Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen. Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Matt. 22:34-40

Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Nämä edellä mainitut tapaukset ovat siis kaikki sellaisia, joissa fariseukset yrittävät saada Jeesuksen ansaan tekemällä hänelle kiperiä kysymyksiä. Mutta majesteetillisella tavalla Jeesus antaa fariseuksille murskaavat vastaukset, jotka tukkivat heidän suunsa.

Fariseusten lisäksi myös muutkin ihmiset kiusasivat Jeesusta:

Luuk. 11:14-20

Ja hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä; ja kun riivaaja oli lähtenyt, niin tapahtui, että mykkä mies puhui; ja kansa ihmetteli. Mutta muutamat heistä sanoivat: "Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla hän ajaa ulos riivaajia." Toiset taas kiusasivat häntä ja pyysivät häneltä merkkiä taivaasta. Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon päälle. Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia. Mutta jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Sentähden he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.

Sitten vielä Saatana Pietarin kautta kiusasi Jeesusta.

Mark. 8:31-33

Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös. Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten."

Mutta Jeesuksen kiusaukset eivät loppuneet vielä tähänkään, vaan häntä kiusattiin vielä ristilläkin.

Martti Luther opettaa meitä seuraavasti:

Jeesus ei ainoastaan voittanut syntiä, kuolemaa ja helvettiä, vaan lisäksi lohdutukseksi itse myös kestänyt ja voittanut sen ahdistuksen, jonka meille nämä tuottavat. Häntä kiusattiin kuoleman, synnin ja helvetin kuvilla aivan niin kuin meitä.

Kuoleman kuvaa hänen edessään pidettiin, kun juutalaiset sanoivat: "Astukoon hän nyt alas ristiltä. Muita hän on terveeksi tehnyt, auttakoon nyt itseään" (Luuk. 23:35), - aivan kuin olisivat sanoneet: "Katsos, siinä näet kuoleman, sinun täytyy kuolla, ei siinä mikään auta." Samoin perkele kuolevalle ihmiselle vetää esiin kuoleman kuvan ja tällä kauhistuttavalla tavalla pelästyttää arkaa luontoa.

Synnin kuvaa he pitivät Jeesuksen edessä sanoen: "Hän on muita terveeksi tehnyt. Jos hän on Jumalan Poika, niin astukoon alas" jne. - aivan kuin olisivat sanoneet: "Hänen tekonsa ovat olleet valheelliset ja pelkkää petosta, hän on perkeleen poika eikä Jumalan Poika, ei hän ole kenellekään hyvää tehnyt, vaan pelkkää pahaa. Juuri niin kuin juutalaiset tyrkyttävät näitä kauhistuksia Kristukselle, niin ryntäävät ne samoin ihmisen kimppuun, jotta hän hämääntyisi ja joutuisi epätoivoon.

Helvetin kuvaa he tyrkyttivät hänelle sanoessaan : "Hän on luottanut Jumalaan, Jumala ei ole häntä valinnut, hän on iankaikkisesti hylätty, ei tässä auta yhtään luottamus ja toivo, kaikki on turhaa."

Mutta Kristus ei vastaa mihinkään näihin sanoihin, ei taistele heidän kanssaan ja on kuin ei kuulisi, ei näkisi heitä eikä puhu kenellekään - ja jos hän olisi vastannutkin, olisi hän vain antanut heille aihetta vielä enemmän ja kauheammin kirkumaan ja peliään pitämään - vaan ottaa ainoastaan Isänsä rakkaimmasta tahdosta vaarin, niin kokonaan, että hän unohtaa kuolemansa, syntinsä, helvettinsä, joita hänelle tyrkytetään, ja rukoilee heidän puolestaan, heidän kuolemansa, heidän syntinsä, heidän helvettinsä tähden. Näin tulee meidänkin antaa näiden kuvien vajota maahan ja pudota pois, ja ajatella ainoastaan, että riipumme kiinni Jumalan tahdossa, mikä on sitä, että me Kristuksessa pysymme ja vahvasti uskomme, että kuolemamme, syntimme ja helvettimme on meidän osaltamme hänessä voitettu eivätkä ne voi meitä vahingoittaa.

Miksi siis Jeesuksen piti tulla kiusatuksi?

Hebr. 4:14-16

Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Hebr. 2:18

Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Jeesus oli tosi Jumala ja tosi ihminen. Koska hän oli myös tosi ihminen hän joutui kiusauksien alle kuten mekin joudumme. Jeesus kuitenkin voitti kiusaukset. Kun hän voitti ne kiusaukset, joita hänen kohdalleen tuli, hänen voitti samalla meidänkin osallemme tulevat kiusaukset. Jeesus joutui kantamaan harteillaan koko maailman synnit ristille. Vaikkei hän itse ollut tehnyt syntiä, silti hän joutui kärsimään synnin rangaistukset, nimittäin meidän sijastamme. Hän kantoi meidän kiusauksemmekin ristille. Hän oli kaikessa kiusattu kuten mekin. Jeesus tietää mitä on olla kiusattu. Sen tähden hän hyvin ymmärtää, miltä meistä syntisraukoista kiusauksien alla tuntuu ja hän tahtoo auttaa meitä kiusauksissamme. Ja kun lankeamme kiusauksissamme syntiin, ei meidän tarvitse joutua epätoivoon vaan voimme katsoa ristille ja kuulla Jeesuksen lempeästi sanovan: "Jo ristillä minä sinut armahdin". Älä pelkää, sinä ahdistettu ihminen. Jeesuksen haavat antavat sinulle kaiken. Kristuksessa sinä olet autuas, ja vain Kristuksessa. Meidän syntimme annettiin jo ristillä meille anteeksi ja ne asetettiin Jeesuksen päälle. Kristuksessa koko maailma lunastettiin ja sovitettiin. Nyt tänään jokaisella, joka on Kristuksessa, eli jonka Jumala on pyhässä kasteessa ottanut rakkaaksi lapsekseen ja joka uskoo syntinsä anteeksi annetuiksi Kristuksen sijaishyvityksen tähden, ei ole kadotustuomiota, vaan synnit on siirretty Kristuksen päälle, eivätkä ne enää uskovaa tuomitse.

Rukoilemme lopuksi:

Rakas Herra Jeesus. Me kiitämme ja ylistämme sinua pelastuksen lahjasta, siitä suuresta lahjasta, jonka olet meille käsittämättömässä laupeudessasi antanut. Me emme pysty sitä ansaitsemaan omilla teoillamme tai ostamaan. Me saamme sen armosta, ilmaiseksi. Mutta sinulle, Herra, ristin tie ei ollut ilmainen. Se maksoi sinun pyhän veresi. Se maksoi henkesi. Se maksoi kaiken kivun ja tuskan, mitä jouduit kärsimään. Se maksoi kiusatuksi tulemisesi. Me painamme orjantappurakruunusi piikkejä syvemmälle päähäsi ja iskemme naulat käsiisi ja jalkoihisi ja puhkaisemme kylkesi. Kaiken tämä jälkeen sinä annat meille pelastuksen lahjaksi. Tästä sanomattomasta lahjasta me taivaan joukkojen kanssa kiitämme ja ylistämme sinua, Herra. Ojennamme tyhjän kätemme, ja sanomme nöyrästi: Kiitos Jeesus.

Aamen.


Jos lukemasi on auttanut sinua tai herättänyt ajatuksia, olisin ilahtunut, jos lähetät minulle sähköpostia.


1. Kor 1:18
Sivun alkuun