Artikkeli perustuu SLEY:n Nuorten aikuisten illassa Lapuan Kauhajärven Esantuvalla 26.1.2002 pitämäni puheeseen. |
Sairas usko taasen pyrkii sitomaan ihmisen johtajaan, auktoriteettiin, joka sanelee uskon ja pelastuksen ehdot. Näin ollen ihmisen omalle ajattelulle ja vastuulle omasta elämästään ei jää tilaa.
Kristillinen usko on siinä mielessä tietysti aina "tervettä", että se lähtee Jumalasta ja kohdistuu Jumalaan, joka on terve ja itse terveys. Mutta kuitenkin on valitettavasti myös sairasta kristillistä uskoa. Se johtuu siitä, että me olemme aina, uskovinakin, sekä syntisiä että myös jollain tavalla sairaita tai ainakin vääristyneitä. Siksi ehdottoman tervettä uskoa ei voi olla kenelläkään, vaan siinä on aina vähintään yksipuolisuuksia. Silti voidaan karkeasti ottaen todeta ja elää tervettä tai sairasta kristillisyyttä.
Kristillisessä uskossa on kaksi ulottuvuutta. Ensimmäinen on usko, joka uskotaan, eli minkä Jumala on ilmoittanut meille Raamatussa ja jonka me tiiviissä muodossa lausumme esim. uskontunnustuksissamme. Siinä ei ole kysymys meistä vaan meidän ulkopuolellamme olevasta todellisuudesta, joka on olemassa meistä riippumatta. Me ainoastaan uskomme eli vastaanotamme ja omistamme tämän ulkopuolellamme olevan todellisuuden joka sitten meidän uskossamme siirtyy myös meihin.
Uskon toinen ulottuvuus on usko, jolla uskotaan. Se tapahtuu ihmisessä ja olemme mukana koko persoonallisuudellamme, eli ajatuksillamme, tunteillamme ja tahdollamme. Silti se ei kuitenkaan ole lähtöisin meistä, vaan se tulee kokonaan Jumalasta. Jumala saa sen aikaan meissä Sanallaan ja Pyhällä Hengellään. Se perustuu hänen tekoonsa siten että Jumala tekee aloitteen, Jumala synnyttää uskon ja Jumala ylläpitää uskon. Silti usko on myös meissä siten, että se on persoonallista eli henkilökohtaista, eli me itse uskomme, eikä joku muu meidän puolestamme. Tällä meille annetulla ja meissä olevalla uskolla me sitten uskomme ulkopuolellamme olevan uskon eli tartumme siihen, mitä Jumala on tehnyt ja luvannut. Tämä usko, jolla uskotaan, on välttämättä epätäydellinen, koska se on aina syntisen uskoa.
Usko, jolla uskotaan on ensinnäkin vakuuttumista ja totena pitämistä. Me omaksumme tiedollisesti ja ajattelullamme sen, mitä Jumala on meille Raamatussa ilmoittanut. Toisinaan tätä uskoa sanotaan "pään uskoksi" tai "aivouskoksi", joskus halveksivasti ja vähättelevästi. Sellainen asennoituminen on kuitenkin epäasiallista, sillä tämä uskon ensimmäinen ulottuvuus on tärkeä osa ja perustus. Mutta tämä ei kuitenkaan riitä, vaan sen tulee johtaa syvemmälle, suostumiseen ja luottamiseen. Usko on myös suostumista ja myöntymistä Jumalan sanan totuuteen, josta ihminen on vakuuttunut. Tällä suostumisella puolestaan on kaksi kohdetta tai aluetta. Toisaalta ihminen suostuu tunnustamaan Jumalan lain eli sen, että Jumala on oikeassa käskyissään, syytöksissään ja tuomioissaan. Toisaalta ihminen suostuu tunnustamaan myös Jumalan evankeliumin eli sen, että Jeesus on hänen puolestaan täyttänyt Jumalan käskyt eli lain vaatimuksen ja kärsinyt niiden rangaistuksen eli sovittanut hänet. Suostuminen suuntautuu siis sekä lakiin eli vaatimukseen että evankeliumiin eli lahjaan.
Sitten usko on vielä usko luottamista siihen Jumalaan, joka antoi Jeesuksen syntisten sovitukseksi ja vanhurskaudeksi. Uskossa ihminen pakenee Vapahtajansa Jeesuksen suojaan eli turvautuu häneen. Ja oikeastaan juuri tämä luottamus ja turvautuminen on uskon varsinainen ydin. Siinä syntinen ihminen ikään kuin heittäytyy koko painollaan, kaikkine synteineen ja koko syntisessä olemuksessaan sen Vapahtajan varaan, joka rakastaa häntä ja on sovittanut hänet. Se joka on tehnyt näin ja jatkuvasti tekee näin, on varsinainen, todellinen uskova. Ilman tätä luottamista usko ei ole vielä päässyt ihmisessä päämääräänsä. Tämä turvautuva usko kohdistuu yksinomaan evankeliumiin, joka ei vaadi syntiseltä mitään vaan lahjoittaa hänelle kaiken ilmaiseksi ja armosta.
Uskon terveys ja sairaus ilmenevät kaikilla näillä kolmella osa-alueella: ensinnäkin vakaumuksena ja älyllisenä totena pitämisenä ja uskonopissa, toiseksi myöntymisessä ja suostumisessa Jumalan tahtoon sekä kolmanneksi luottamisena ja turvautumisena Jumalaan. Uskon keskuksena on kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, ihmisten veljeksi tullut Jumalan Poika Jeesus Kristus, Jumala ja ihminen, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, Vapahtaja ja Herra, esikuva ja sijaiskärsijä, laki ja evankeliumi.
Uskon terveellisyyttä voidaan siis ajatella olevan se, että on oikea oppi eli oikea usko, joka uskotaan. Tässä kohdassa on oltava sikäli varovainen, että ei pidä suoralta kädeltä torjua vääräksi tai sairaaksi sellaista uskoa, joka opillisesti poikkeaa meidän uskostamme. Toisaalta, vaikka ihmisellä olisi sinänsä kuinka oikea oppi, hän saattaa olla uskonnollisesti sairas. Mielestäni siis voidaan sanoa, että esim. rauhanomaisesti uskontoaan harrastavan muslimin uskonnollisuus voi olla aivan tervettä inhimillisesti katsoen.
Kuten jo mainittu, uskon terveyttä voidaan ajatella myös siltä kannalta, kuinka se vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen: rakentaako se sitä vai vaurioittaako ja kahlehtiiko se sitä. Jonkin uskonnollisen yhteisön "terveellisyyttä" voidaan arvioida tiettyjen ominaisuuksien valossa. Tästä lisää tuonnempana.
Kristinusko on perusolemukseltaan armouskonto. Tämä ominaisuus erottaa jyrkimmin kristinuskon kaikista muista maailmassa esiintyvistä uskonnoista. Armo on ansiotonta Jumalan rakkautta meidän osaksemme. Se merkitsee anteeksiantamusta sekä yhteyttä Jumalaan. Kaikissa muissa uskonnoissa ihminen pyrkii omilla teoillaan hankkimaan itselleen autuuden / pelastuksen / nirvanan tms. Kristinuskossa taas Jumala hankki meille autuuden antamalla itsensä uhriksi Golgatan keskimmäisellä ristillä. Armosta, uskon kautta, me pääsemme tästä osallisiksi.
Raamatun oppi Jumalan armosta on toisille ihmisille kauhistukseksi, mutta toisille lohdullinen. Niille, jotka ajattelevat itsestään löytyvän vielä jotain hyvää ja kykyä auttaa itseään pelastuksen asiassa, Raamatun oppi siitä, että pelastus on yksin armosta on kauhistava, koska se murskaa heidän koko uskontonsa, johon he katsovat kuuluvan omat teot, kuten uskonratkaisun, rukoukset ja siveellisyyden. Lohdullinen oppi se taasen on niille, jotka Jumalan lain iskeminä ovat joutuneet täydelliseen epätoivoon omasta itsestään ja näkevät ainoan pelastuksensa sulassa vapaassa armossa.
Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään. Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen. Vaikka lahko on usein yhteiskunnan valtaväestön tuomitsema tai halveksima, se rakentaa aina sädekehän ympärilleen ja suhtautuu muihin halveksivasti, tyyliin "me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä". Jäseneltä edellytetään tunteenomaista sitoutumista ja yhdenmukaisuutta. Häntä valvotaan ja ohjataan takaisin "oikealle tielle", mikäli hän poikkeaa yhdenmukaisuuden vaatimuksesta.
Oman asemansa pönkittämiseksi lahkot joutuvat esittämään, että niiden pyhyys eli jäsenten puhtaus on täydellisempää kuin muiden yhteisöjen. Tämän vuoksi niiden on pakko esittää jäsenilleen suuria vaatimuksia ja mainostaa muille omia suorituksiaan ja aikaansaannoksiaan. Lahkojen jäsenilleen esittämät vaatimukset ilmenevät tavallisesti käsky- ja kieltoluetteloina, joista näyttävät olevat etusijalla kieltoluettelot. Kiellettyjä voivat olla esim. alkoholi, tupakka, uhkapelit, sukupuolielämä, säilykkeet, perunat, suola, sokeri, liha, sipuli, kananmuna, lyhyet hihat, kirkkaat solmiot, pitkä tukka, lyhyt tukka, televisio, kaunokirjallisuus jne. loputtomiin. Pääpiirteittäin yksilöetiikka seuraa uskonnon pyhän kirjan ohjeita, jotka lahko tulkitsee oman järjestelmänsä mukaisesti.
Lahkoissa opit tulkitaan usein fundamentalistisesti. Pyhien kirjoituksien historiallista taustaa ei ymmärretä, vaan niiden katsotaan sopivan suoraan sellaisenaan nykyaikaan. Kaikenlainen arvostelu on kiellettyä. Tieteellistä tutkimusta ei käytetä apuna. Lahkot luovat itse omat opinmuotoilunsa, joista ne pitävät tiukasti kiinni.
Uskonnollisissa yhteisöissä elää usein vahva käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea ja muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin. Yhteisön jäsenet ajattelevat, että ulkopuolisten ihmisten elämä on vailla päämäärää ja johtaa kadotukseen. Sellaisen ilmapiirin vallitessa kiusaus levittää omaa uskoa keinoja kaihtamatta voi käydä liian suureksi.
Uskon levittäminen tarkoittaa juuri toisiin ihmisiin vaikuttamista. Käännyttäjä voi olla (ja luultavasti useimmiten onkin) vilpitön uskossaan ja arvella, että se mitä hän on tekemässä, on toiselle vain hyväksi. Mutta pyrkiessään käännyttämään toisen omaan uskoonsa esimerkiksi mustamaalaamalla yhteiskuntaa ja vaikenemalla oman yhteisönsä epäkohdista hän syyllistyy yhtä kaikki manipulointiin. Ystävällisillä eleillä on ennalta suunniteltu tarkoitus: houkutella yhteisöön uusi jäsen.
Huippuunsa viritetystä työpäivästä selvitäkseen monet lääkitsevät itseään kohtuuttomilla määrillä kahvia, että saa itsensä pysymään päivän virkeänä ja sitten illalla otetaan rauhoittavaa lääkettä, että voidaan jatkaa stressaavaa elämäntyyliä ja unohtaa elimistön hälytysmerkkinä liiallisesta stressistä oleva unettomuus. Uni saatetaan nähdä jopa haaskauksena, koska se on pois tehokkaasta ajasta. Vapaa-aikaakin monesti sävyttää tehokkuus. Pitää ehtiä harrastaa mahdollisimman paljon kaikenlaista. Lapset eivät saa enää olla lapsia vaan heitäkin juoksutetaan pää kolmantena jalkana harrastuksesta toiseen, joissa heidän pitää ehkä kilpaillakin keskenään esim. urheilusuorituksissa. Mutta kukaan opeta lapsille mikä on oikein ja mikä väärin, jolloin nuorten arvopohja vääristyy ja he voivat esim. sortua käsittämättömän julmiin tekoihin.
Kiireensä keskellä ihminen ei ehdi kohdata toista ihmistä eikä omaa itseäänkään. Hän ei ehdi rakastaa. Rakkautta ja ihmissuhteita me kuitenkin eniten tarvitsemme, emme tavaraa. Yhteiskunnalliset ongelmamme eivät tule vähenemään niin kauan kuin kulttuurissamme vallitsee sairaalloinen kilpailun henki.
Terveysintoilukin voi saada uskonnollisia piirteitä. Terveyden ihannointi voi olla epäjumala. Meidän pitäisi hyväksyä se, että olemme kuolevia ja joka päivä lähempänä omaa kuolemaamme eikä kukaan elä täällä maan päällä ikuisesti. Lääketiedettä voidaan käyttää väärin sikäli, että medikalisoidaan eli lääketieteellistetään sellaisia asioita jotka oikeasti eivät ole lääketieteen ratkaistavissa. Joidenkin lääkärien "vapauttava sanoma" voi olla, että emme ole vastuussa virheistämme ja tekemisistämme. Oli kyseessä sitten juopottelu, holtiton seksuaalikäyttäytyminen tai väkivaltaisuus, niin aina löytyy joku tohtori joka sanoo, että se johtuu vain hänen geeneistään tai aivojen välittäjäaineiden häiriöstä. Eli että minä en muka ole vastuussa vaan minut pahat geenini. Syntejämme ei tarvitse ottaa pois enää ripittäytymällä vaan lääkärintodistuksella, joka on nykyajan armonväline.
Luterilaisuus arvostaa vaatimattomuutta. Luterilainen kristitty taistelee elintasokerskailua vastaan omassa elämässään. Tällä saattaa olla terveydellisiä vaikutuksia. Rukous ja hiljentyminen on myös osa kristillisyyttä. Rukous muuttaa ihmistä, koska se asettaa hänet omien tärkeimpien arvojen eteen. Se auttaa erottamaan oleellisen epäoleellisesta ja valheen totuudesta. Terveyden kannalta ainakin henkiselle ja sosiaaliselle terveydelle tästä on hyötyä. Tieteellisessä tutkimuksessakin on esimerkiksi todettu, että niillä, jotka käyvät säännöllisesti kirkossa, on vähemmän masennusta kuin niillä, jotka eivät käy. Mietiskelevä elämänasenne voi auttaa stressin hallinnassa. Markuksen mukaan Jeesus kehotti seuraajiaan "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. (Mark. 6:31). Yksinäisyys, hiljaisuus, luonto ja taukojen merkitys auttavat jaksamaan kiireisen elämän keskellä. Raamattu puhuu myös lepopäivästä. Levon muistaminen on hyvin tärkeää ihmisen hyvinvoinnille.
Koko elämämme on Jumalan lahjaa. Jumala on antanut meille kehon ja hän on tarkoittanut, että me kunnioitamme sitä. Voimme itse vaikuttaa terveyteemme valinnoillamme. Oikeastaan olemme paljolti itsekin vastuussa siitä, mitä teemme kehollemme, kuinka hoidamme sitä. Jumalan tahdon mukaista tuskin on esimerkiksi se, jos tieten tahtoen tuhoamme terveyttämme esimerkiksi tupakoimalla, minkä tiedetään olevan terveydelle erittäin haitallista. Terveydestä huolehtiminen on luomistyöhön osallistumista.
Miksi luterilainen perinne ei ole kiinnostunut Raamatusta mahdollisesti löytyvistä terveysohjeista? Selitys löytyy tekstikohtien luonteesta ja luterilaisesta raamattuteologiasta. Raamattu sisältää suhteellisen vähän ja valikoidusti terveysohjeita. Mooseksen kirjoen kohdat koskevat esim. sallittuja ja kiellettyjä ruokia, kuukautisia, ihotautien diagnostiikkaa ja hoitoa. Uudessa testamentissa terveysohjeet ovat vielä vähäisempiä. Arkijärki sanoo, että Raamatun terveysohjeet eivät monestikaan ole sellaisenaan mielekkäitä nykyaikana. Esim. 2500 vuotta sitten annetut hygieniaohjeet tuskin pätevät nykyisessä kaupunkikulttuurissa. Sianliha tuskin on epäterveellisempää kuin naudanliha. Raamatun ruokasäädökset ovat selvästi aikaansa sidottuja.
Luterilaisen raamattunäkemyksen mukaan Raamattua tulee tulkita se omasta historiallisesta ja kulttuurisesta asiayhteydestään käsin. Voidaan todeta, että VT:n teologit eivät perustelleet säädöksiään terveysnäkökohdilla, vaan uskonnollisilla. VT:n terveyssäädöksiltä näyttävät lait eivät olekaan oikeastaan terveyssäädöksiä, vaan uskontoon liittyviä tapoja. Niitä noudattamalla osoitettiin kuuluvan Israelin kansaan.
Uuden testamentit teologit katsoivatkin, että Mooseksen lait eivät koske kristittyjä, paitsi moraalisten säädösten (kuten 10 käskyä) osalta. Myös luterilaisuus pitää keinotekoisena sitä, että terveysohjeilta näyttävistä teksteistä tehdään velvoittavia terveyssääntöjä.
Psyykkisiä sairauksia on useanlaisia. Ihminen voi esimerkiksi käyttää päihteitä yrityksenä hillitä ahdistustaan, ja lopputuloksena on alkoholismi tai narkomania. Alkoholismissa ja narkomaniassa ihminen aiheuttaa käyttämillään aineilla aivoihinsa kemiallisia muutoksia, jotka vaikuttavat hänen tunne-elämäänsä ja käyttäytymiseensä ja tekevät hänet riippuvaiseksi noista aineista. Päihteet aiheuttavat sitä vakavampia muutoksia keskushermostoon, mitä enemmän ja kauemmin niitä käytetään.
Ihminen voi myös masentua tai ahdistua. Ainakin joka viides suomalainen on jossain elämänsä vaiheessa vakavasti masentunut. Depressiossa on eri asteita, jotka vaikuttavat ihmisen selviytymiskykyyn arkielämässä. Vaikein psyykkinen häiriö on psykoosi, josta edellä mainitsin. Psykoosien taustalta on löydettävissä usein elimellisiä muutoksia aivoissa. Psykoosien hoito ei onnistu pelkällä psykoterapialla, vaan tarvitaan lääkkeitä. Ihmisellä voi olla myös luonnehäiriö eli psykopatia. Narsistinen luonnehäiriö voi olla esim. uskonnollisen yhteisön johtajalla, joka sairaalla, narsistisella tavalla haluaa manipuloida ja hallita yhteisönsä jäseniä.
Psyykkisesti sairaalta puuttuu yleensä sekä perusluottamus että perusilo. Siksi uskon monien ulottuvuuksien kokeminen on hänelle vaikeampaa kuin terveemmille. Kokemus ei kuitenkaan ole pelastumisen ehto vaan sen seuraus ja sellaisena aina vajavainen. Luottamus ei ole kokemuksesta riippuvainen.
Ihminen on usein hyvin kiinnostunut ihmeistä ja merkeistä ja vaatii niitä uskon ehtona. Ylihengellisyys eli tietynlainen yltiökarismaattisuus erottaa usein ns. ihmelahjat (mm. kielilläpuhuminen, kielten selittäminen, profetoiminen, sairaiden parantaminen) muista armolahjoista ja pitää näitä lahjoja muita tärkeämpinä. Kummallisimpia lienevät ns. nauruherätyksen kokoukset, joissa nauretaan hysteerisesti, täristään, vapistaan ja karjutaan leijonan tavoin. Vetovoima lienee niiden eksoottisuudessa. Ihmisen uskonnollisuus haluaa aina vain lisää mitä kummallisempia ilmiöitä. Hengessäoksentamistakin kuulemma jo esiintyy joissain piireissä. Mutta ei Raamatussa puhuta mitään tällaisista ilmiöistä seurakunnan rakentumiseksi.
Äärikarismaattisen liikkeen varsinainen eksytys ja vaara ei ole kuitenkaan ilmenemismuodoissa, vaan evankelisen uskon tuhoamisessa. Äärikarismaattinen opetus vie ihmisen lopulta pois Kristuksesta etsimään uskon lepoa, lohdutusta ja varmuutta kokemuksista ja ihmeistä. Kun ihminen sitten saa "voiman", kokee jotakin ihmeellistä tai kaatuu, hän tulee onnelliseksi, sillä hän kokee nyt olevansa armoitettujen joukossa. Kun perkele tulee kiusaamaan tällaista sielua kuolinvuoteella, on edessä epätoivo. Koko uskonkilvoitus on edelliset lähes 2000 vuotta ollut siinä, että turvaudutaan vain Kristukseen, joka on tehnyt työnsä valmiiksi ennen meitä ja meidän ulkopuolellamme. Mutta nyt etsitään uskon tukea ihmeellisyyksistä.
Mutta Jumala on rakkaus (1. Joh 4:8) ja usko Jumalaan tulisi aina olla rakkautena vaikuttavaa uskoa (Gal. 5:6 "Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko".) Siksi mielestäni syntiä on erityisesti kaikki se, mikä on rakkaudettomuutta lähimmäistä kohtaan. Eli mielestäni jos nyt syntiluetteloita halutaan tehhdä, niin siinä pitäisi olla ainakin seuraavat:
Menestysteologian mukaan Jeesus jo paransi kaikki sairaudet ja meidän pitää vain uskoa se, niin emme sairastu, tai jos kuitenkin sairastumme, niin paranemme jos vain uskomme tarpeeksi. Tämä oppi on hengellistä väkivaltaa ja julmuutta.
Jeesus on kyllä kantanut kaikkien kaikki sairaudet. Juuri ne surmasivat hänet, fyysisesti ja psyykkisesti ehjän ja terveen ihmisen. Hänen terveeseen ruumiiseensa Jumala antoi tulla kaikkien niiden kauheiden sairauksien, jotka Jeesus oli aikaisemmin parantanut ja jotka ihmiset kaikkina aikoina ovat kokeneet ja tulevat kokemaan. Hiukan kärjistetysti sanoen ristillä Jeesuksen ruumiissa oli spitaali, reuma, epilepsia, sydäninfarkti ja syöpä. Jeesukseen eheään psyykeeseen Jumala siirsi kaikkien skitsofreenikkojen mielen hajoamiset, kaikki pelkotilat, kaiken manian ja kaiken masennuksen. Jeesus koki ne. Siksi hän ymmärtää jokaista fyysisesti ja psyykkisesti sairasta ja rakastaa heitä. Hän ei kuitenkaan paranna heitä välttämättä heti. Sen sijaan hän kutsuu heitäkin ensin uskomaan ja luottamaan häneen ja siten löytämään ikuisen pelastuksen. Sen yksi seuraus on ruumiin ylösnouseminen eli ruumiin ja sielun luominen ikuisesti uudeksi. Ylösnousseessa, kirkastuneessa ihmisessä, joka tässä elämässä oli uskonut Jeesukseen syntisenä ja sairaana, ei silloin ole oleva mitään syntiä eikä mitään sairautta, vaan hän on oleva ikuisesti terve ja ehjä. Jeesus sanoo siitä. "Katso, uudeksi minä teen kaikki" (Ilm 21:5).
Sama menestysteologia opettaa, että rukoilkaa Jumalalta Rolls Roycea ja rahaa niin hän kyllä antaa niitä. Hyi olkoon, sanon minä.
Suomessa viimeksi kesällä 2001 vieraillut Benny Hinn edustaa mielestäni menestysteologiaa ja yltiökarismaattisuutta. Hänen ulkoinen olemuksensa on viimeisen päälle sliipattu. Kallis puku, silkkisolmio, kiiltonahkakengät, isot kultasormukset ja säihkyvä hiuslakka viestittävät että hyvin menee. Hinn opettaa: "Jos taistelet sairautta vastaan yhtä lujasti kuin syntiä vastaan, tulet terveeksi." Hän lupasi "parantumiskokouksessaan": "Jokainen oikein toimiva voi kävellä täältä tänä iltana terveenä ulos". Parantumiseen liittyy kuitenkin ehto: "Jumala on jo parantanut sinut, sinun täytyy ottaa vain parantuminen vastaan". Jos ihminen jää sairaaksi, se on hänen oma vikansa, opettaa Hinn.
STOP tuollaiselle! Haluaisin sanoa tällaisille rukoilijoille, että olkaa hyvä ja menkää muualle pullistelemaan, jos ette pysty seisomaan Jumalan edessä niin että tuntisitte syntisyytenne ja viheliäisyytenne. Kokeilkaapa, niin huomaatte miten herkkiä ihmiset ovat rukoustensa arvostelulle. Se on lihauskovaisten mielestä Jumalan sanaa, vaikka se vuotaakin heidän omasta suustansa.
Varmin todiste Jumalan läsnäolosta taitaa loppujen lopuksi olla rakkaus, sillä: Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room 13:10)
Aamen.
Lähteitä:
Jari Kekäle: Pyhän Hengen Tie. Perussanoma Oy
Kari Kuula: Terveysohjeet luterilaisuudessa. Suomen lääkärilehti 9/2000 s.1007-1010
Raimo Mäkelä: Voiko psyykkisesti sairaalla olla terve usko? http://www.sro.fi/sanaan/radioluennot/rm_psyyke.htm
Franz Pieper: Kristillinen dogmatiikka. Sley-Kirjat
Raimo Tuomainen: Tehokas elämä -medikalisaatiosta uupumukseen. Suomen lääkärilehti 1/2002 s. 83-87
Risto Soramiehen tekstiä internetissä koskien karismaattista nykysuuntausta ja sen perustavia elementtejä
Uskontojen uhrien tuki ry:n kotisivu: http://www.uskontojenuhrientuki.fi
Jos lukemasi on auttanut sinua tai herättänyt ajatuksia, olisin ilahtunut, jos lähetät minulle sähköpostia.
