|
Innostus tietokoneisiin alkoi muistaakseni v. 1982 tai 1983 kun näin Virroilla Kellomäen pojilla Vic-20 -tietokoneen. Moduulipeli Radat rat race oli jotain ennenkuulumatonta kotona. Heillä oli myös kasettipelejä Vic-20:een. Olin käynyt tätä ennen pelaamassa Askaisten baarissa pac-man -kolikkopeliä ja tuntui uskomattomalta että kotiinkin saattoi ostaa tietokoneen jolla pelata. Pian tuon jälkeen Kellomäkeen ostettiin Commodore 64. Ja sitä piti tietysti käydä ihmettelemässä. Forbidden Forest oli muistaakseni ensimmäinen peli, jonka C64:llä näin. Ja sehän oli hieno! C64:n äänet ja grafiikka olivat paljon hienompia kuin Vic-20:ssä, vaikka päällepäin tietokoneet olivat lähes samannäköisiä.
Voitte arvata että minä, joka olin muutenkin kiinnostunut tekniikasta, tietysti halusin Commodore 64:n myös itselleni. Suomessa ne maksoivat kuitenkin 3000 mk. Ja tuohon hintaan ei sisältynyt levy- tai kasettiasemaakaan. Olin saanut selville, että ulkomailta tietokoneen voisi saada halvemmallakin. Ja kuin sopivasti, kesällä 1984 tein matkan puhallinorkesterin mukana Saksaan. Olin tuolloin 14-vuotias. Saksassa C64 maksoi vain 1500 FIM ja minäpä tietysti toin sieltä Suomeen Commodore 64:n kasettiasemineen.
No sitten piti tietysti saada koneeseen pelejä. Juuri sopivasti MikroBitti alkoi ilmestyi ja tilasin sen 1. numerosta alkaen. Lehdessä oli listauksia Basic -ohjelmista ja minä kirjoitin ohjelmia käsin (!) tietokoneelle ja tallensin kasettiasemalle. Tuolloin kun ei voinut netistäkään imuroida ohjelmia... Eikä toisaalta vielä kavereillakaan juuri kenelläkään ollut C64:ää. Mutta ei kestänyt kauankaan, kun Commodereja alkoi olla monilla koulukavereilla Nousiaisten yläasteella. Ja heillä oli tietysti konekielisiä pelejä, jota olivat paljon parempia kuin Basic-kieliset. Kasetteja lainettiin ja pelejä nauhoitettiin Turbo Tapella joka peräti 10-kertaisti kasettiaseman toimintanopeuden. Turbo tape on pieni ohjelma joka piti ladata kasetilta ennen kuin kasettiasemaa pystyi käyttämään "turbona". Sen avulla hyvän konekielisen pelin pystyi lataamaan parissa minuutissa kun ilman sitä olisi mennyt puolikin tuntia. Turbo tapen avulla yhdelle C-kasetille mahtoi n. 40 peliä.
Ei tietysti kestänyt kauaa kun tuli halu saada levyasema (lerppuasema). C64:n alkuaikoina sellainen maksoi 3000 mk mutta kesällä 1985 hinta oli laskenut 1500 mk:aan ja sittenpä ostin sellaisen. Levyasema sellaisenaan oli hitaampi lataamaan ohjelmia kuin kasettiasema Turbolla. Mutta levyasemaankin sain nopeutusohjelmia, jonka nopeutti lataamista 5-kertaisesti. C64:n lerppuasema 1541 ei kyennyt lukemaan kuin levyn toista puolta mutta me teimme tunnistuskolon lerppuun, jonka jälkeen pystyi hyödyntämään myös levykkeen toisen puolen työntämällä se lerppuasemaa "ylösalaisin".
Valitettavasti myin kaikki Commodore -tavarani v. 1988. Mutta Commodore ei unohdu minulta koskaan. Voi pojat, että pelit olivat hyviä ja oli niitä minullakin satoja. Vaikka grafiikka oli karkeampaa (320x200 pikseliä) kuin nykyisissä tietokoneissa, ja värejä oli vähemmän (16), pelattavuudeltaan pelit olivat jopa parempia kuin nykyiset PC:n pelit. Muistiakin vehkeessä oli vain 64 kilotavua ja prosessorin kellotaajuus ruhtinaalliset 1 MHz. Siihen nähden pelit ovat vieläkin uskomattomamman hyviä. Esimerkiksi kaksinpelit olivat usein mahtavia. Mieleen on jäänyt mm. Pitstop II, Bmx Racer, Rock ´n wrestle, Racing Destruction Set, Defender Of The Crown ja Kikstart I ja II.
Mutta minulla on vieläkin C64. Ostin nimittäin v.99 kirpputorilta 50 mk:lla C64:n, mallia C64C eli litteämpi, uudempi malli. Mukana tuli kasettiasema ja joystick! Myöhemmin ostin toiselta kirpputorilta myös C64:n vanhemman "sämpylämallin". Minulla on kumpaankin kasettiasema ja yhteensä neljä joystickia.
Ja onpa C64 hengissä myös PC:lläni, emulaattorin (CCS64) ansiosta. Nykyiset emulaattorit ovat yllättävän hyviä. Commodore 64:n musiikit olivat upeita ja ne ovat sitä vieläkin. Jos haluat kuunnella C64:n musiikkia PC:lläsi, klikkaa tästä.
Tässä muutama linkki, joista voit tutustua C64:ään, imuroida itsellesi C64 emulaattoreita ja pelejä:
|
Vuonna 1989 meille ostettiin IBM PS/1 (286, 10 Mhz). Elokussa 1995 ostin Pentium 100 MHz koneen. Vuonna 1998 päivitin tuon koneen AMD K6/2 -prosessorilla toimivaksi. Loppuvuodesta 2001 vaihtui taas mm. kotelo, emolevy ja prosessori (1,33 Ghz) ja 11/2002 uusi nopea kiintolevy (IBM 40 Gt). 1/2003 vaihtui näyttö uuteen testivoittajamonitoriin, 19" Viewsonic P95f+:ään, näytönohjain käytettynä sopivasti ostamaani Geforce3 -ohjaimeen ja kirjoitin erittäin nopeaan Canonin i550 mustesuihkariin. V. 2003 prosessori vaihtui 2 Ghz (2400+)-malliin ja V.2004 taas kiintolevyt vaihtuivat isompiin (120+160 Gt) ja polttava cd-rom -asema vaihtui polttavaan DVD-asemaan. Ja keskusmuistikin on vähitellen kasvanut nykyiseen 1 Gt:un. v.2009 ostin 20 eurolla käytetyn näytönohjaimen Geforce fx5900 ja uuden 23" FUllHD LCD monitorin. Wanhat emolevy, prosessori ja muistit pitäisi päivittää seuraavaksi...