Kristillisen jumalauskon älyllisisiä ja filosofisia perusteluja

Alavalikkoon Päävalikkoon
Best viewed with JesusSinun puolestasi
Tämä sivu päivitetty:

Kristillinen usko on ennen kaikkea henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen. Se ei ole suinkaan ainoastaan älyllistä asioiden totenapitämistä, sillä sellainen on "kuollutta aivouskoa", jos siihen ei liity henkilökohtaista, kokemuksellista, sydämen uskoa. Kristillistä uskoa ei voi lopulta todistaa oikeaksi tieteen tai järjen avulla, ja eihän se olisikaan enää uskontoa, jos näin olisi. Mutta onko kristillisessä uskossa myös järkeä?

Kaksi uskontoa

Voidaan sanoa, että maailmassa on varsinaisesti kaksi uskontoa. 1) Lain uskonto, eli ponnisteleminen omien ihmistekojen avulla, joilla pyritään aikaansaamaan Jumalan hyväksyntä ja 2) Evankeliumin uskonto eli kristillinen usko, joka on Pyhän Hengen evankeliumin kautta vaikuttama usko siihen, että meillä on ilman omia tekoja armollinen Jumala, Kristuksen kautta tapahtuneen sovituksen ansiosta. Tosin on vielä ateismi ("Jumalaa ei ole") ja agnostisismi ("ihminen ei voi ottaa mitään kantaa Jumalaan"), jotka voivat olla ihmiselle uskonto.

Kaikki ihmiset ovatkin tietyssä mielessä uskovia

Nimittäin, ei ateisti tiedä, ettei Jumalaa ole, eikä agnostikko tiedä, ettei ihminen voi tietää Jumalasta mitään. Eikä kylläkään kristittykään tiedä, että on olemassa on Jumala, joka on ilmoittanut itsenä mm. luonnossa ja erityisesti Jeesuksessa ja Raamatussa. Sen sijaan ateisti uskoo ettei Jumalaa ole, agnostikko uskoo ettei ihminen voi ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon ja olemukseen, ja kristitty uskoo että Jumala on olemassa ja että hän on ilmoittanut itsensä erityisesti Jeesuksessa ja Raamatussa. Kysymys ei siis ole siitä, uskooko ihminen johonkin, vaan siitä mihin hän uskoo.

Kaikki ei ole suhteellista

"Kaikki on suhteellista" -käsite kieltää ehdottomien totuuksien olemassaolon. Mutta tämä väite kieltää ehdottomat totuudet ottamalla itse käyttöön ehdottoman totuuden. Eli väite kaatuu epäloogisuudessaan omaan nilkkaansa. Eikä ole mahdollista, että kristinuskon opettama Jumala samanaikaisesti todella olisi olemassa ja ei olisi olemassa.

Ateismikaan ei perustu järkeen tai tieteeseen

Ateismista ei varsinaisesti perustu järkeen tai tieteeseen, vaan sekin on uskomus. Mutta toisaalta tiede perustuu ateistiseen/agnostiseen maailmankuvaan, eli tieteen perusolettamuksena on, ettei Jumalaa oteta huomioon. Siksi ei voida tieteellisesti esim. todistaa, syntyikö Jeesus neitseestä vai ei, sillä jo tieteen perusolettamukset sulkevat jumalalliset ihmeet pois.

Ihmisillä on luonnollista Jumalan tuntemusta

Luonnollisen jumalan tuntemuksen välittävät ensinnäkin Jumalan luomisteot, jotka itse todistavat siitä, että ne ovat Jumalan tekoja (Room. 1:20), toiseksi Jumalan jatkuva toiminta sekä luonnon piirissä että kansojen vaiheissa ja kolmanneksi kaikkien ihmisten sydämeen kirjoitettu Jumalan laki.

Luonnollisen Jumalan tuntemus ei kuitenkaan auta vapautumaan pahasta omastatunnosta, koska ihmiset sen perusteella kyllä oppivat tuntemaan, että Jumala on olemassa, ja tietävät jotakin Jumalan laista, mutta eivät voi täyttää Jumalan lakia ja näin jäävät lain kirouksen alaisiksi ja pahan omantunnon valtaan (Room. 1:18 - 20, 32; 2:15). Siksi luonnollisen ihmisen tila ennen uskoa evankeliumiin on toivottomuuden tila (Ef. 2:12); pakanat näet tosin tuntevat Jumalan (Room. 1:21), mutta eivät sitä Jumalaa, joka on heille Kristuksessa armollinen (Ef. 2:1 - 3). Luonnollinen Jumalan tuntemus ei niin muodoin riitä tekemään syntisiä autuaiksi.

Tarvitaan siis kristillistä Jumalan tuntemusta. Kristillisen Jumalan tuntemuksen välittää ja saa aikaan ainoastaan Jumalan pyhässä Raamatussa antama ilmoitus, mikä tapahtuu siten, että Jumala paljastaa sisimmän olemuksensa ja sydämensä meille ihmisille Raamatussa, se kun on hänen sanansa. Raamattu ei ilmoita meille vain sitä, että Jumala on kolmiyhteinen, vaan myös sen, että tämä kolmiyhteinen Jumala on meidän autuaaksitekijämme (Joh. 3:16; 2. Kor. 5:18 - 21). Se joka sanoo raamatunmukaisessa merkityksessä: »Minä uskon Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen», sanoo samalla: »Minä uskon Jumalaan, joka on armollinen minua syntistä kohtaan».

Maailmankaikkeuden olemassaolo voidaan nähdä todisteeksi Jumalan olemassaolosta

Maailmankaikkeuden olemassaolo mielestäni tarvitsee syyn, ja ajattelen, että vain Jumala on riittävä syy. Usko Jumalaan ei välttämättä ole järjenkäytöstä luopumista vaan varteenotettava tapa ymmärtää maailmankaikkeutta järjellisesti.

Maailmankaikkeudessa on piirteitä, jotka viittaavat tietoiseen ja älylliseen alkuperään

Ensinnäkin, maailmankaikkeudessa vallitsee järjestys, tietynlainen rakenne ja johdonmukaisuus. Ei voi olla järjestelmää ilman sen luojaa tai järjestystä ilman järjestyksen aikaansaajaa. Termodynamiikan toisen lain mukaan entropia eli epäjärjestys suljetussa järjestelmässä kasvaa. Pudota vaikka tippa mustetta vesilasiin, niin vähitellen neste sekoittuu tasaiseksi. Maailmankaikkeuden pitäisi siis olla varsin tasaista massaa, jossa ei esiinny minkäänlaista järjestystä, esim. lämpötilaeroja. Ja näinhän ei ole!

Toiseksi, maailmankaikkeudessa vallitsee tarkoituksenmukaisuus. Esimerkiksi, ihmisruumis on uskomattoman hieno, monimutkainen ja tarkoituksenmukainen järjestelmä. Esim. jokaisella elimellä ja solulla on oma tehtävänsä, ja samoin luonnossa jokaisella kasvilla ja eläimellä on oma paikkansa systeemissä.

Kolmanneksi, maailmankaikkeus sisältää luettavissa olevaa informaatiota. Geneettinen koodi (DNA) sisältää käsittämättömän määrän informaatiota. Voiko olla olemassa mielekästä informaatiota ilman, että sillä olisi tietoinen ja älyllinen alkuperä? On aika rohkeata väittää, että mielekästä informaatiota syntyisi ihan itsestään, ilman älyä. Informaatio edellyttää älyllistä alkuperää. Jos näet hiekkarannalla hiekkaan piiretyn tekstin "Matti rakastaa Maijaa", uskotko, että hiekanmurut ovat sattumalta, itsestään muodostaneet tuon tekstin vai onko joku älyllinen olento sen kirjoittanut?

Raamatullinen jumalausko on perusteltu, koska


Lähteenä on käytetty mm. kirjoja:
Stefan Gustaffson: Perusteltu usko. Uusi Tie 1999
Franz Pieper: Kristillinen dogmatiikka, 2. uudistettu painos. Sley-kirjat 1995

Jos lukemasi on auttanut sinua tai herättänyt ajatuksia, olisin ilahtunut, jos lähetät minulle sähköpostia.

1. Kor 1:18
Sivun alkuun